IRC-Galleria

Se oli eilen, kun itkin itseni uneen.
Tänään Amor satutti minua nuolellaan.
Ei sitä uskalla hypätä reunalta, ennen kuin valjaat on kiinni.
Minä hyppäsin. Jotain jätin sanomatta, vain sille, kuka ei pitänyt minusta kiinni.
Nyt hänen tunteensa ovat kuolleet, minun taas elävät, ehkä ikuisesti.
En jaksanut odottaa. Nyt kaikki on pelkkää draamaa.
Kulissien takana ollaan kuitenkin aivan hiljaa. Kukaan ei uskalla edes hengittää.
Minä, keskellä lavaa. Niin paljon kerrottavaa, sanaakaan en silti sano.
Kaikki tuntuu niin lopulliselta, niin sanoinkuvaamattoman pelottavalta.
Ne enkelit, joita seurasin eilen…Eksyivät pimeyteen.
Se polku, joka toi minut luoksesiÂ…Katosi rankkasateeseen.
Ehdin jo nauraa auringonlaskulle: enää et kyyneleitäni saa.
Ehdin jo antaa suudelman: hyvästejä en koskaan saanut.
Tänään edessäni ovat vain turhat soitot, turhat sanat, turhat katseet.
Liian paljon rakkautta, liian vähän aikaa.
Se oli asia, jota kadun enitenÂ…