IRC-Galleria

Rakkaus. Jotain sellaista, mitä kukaan eikä mikään muu pysty koskaan muuttamaan. Muistoni yhteisistä ajoistamme ei haalistu eikä unohdu koskaan, enkä varmasti milloinkaan lakkaa häntä rakastamasta. Se rakkaus ei enää ole rakastavaisten rakkautta, se on ystävän rakkautta, joka joissain muodoissaan on muuttunut vihaksikin.

Koskaan elämässäni ei ole ollut ystävää, joka ymmärtäisi minua kuin hän. Niin ironista kuin se onkin, hänkään ei ymmärrä minua juuri lainkaan. Hänelle olen ihminen, joka puhuu yhtä ja tekee toista, pettää eikä ansaitse luottamusta. Niin monta virhettä kuin teinkin, vain yhteen olen sydämessäni syyllinen — rakastin ihan liikaa.

Rakkaus ei korvaa kaikkea. Se ei korvaa yksinäisiä öitä, ei unohdettuja hetkiä eikä edes pientä osaa siitä suuresta murheesta, jonka voi toiselle tuottaa olemalla ajattelematon. Olen syyllinen.

Niin monta asiaa olen oppinut vuosien varrella tältä yhdeltä ihmiseltä. Olen oppinut itkemään ja nauramaan, tuntemaan onnea ja tuskaa. Olen oppinut karulla tavalla ne pahimmat virheet joita parisuhteessa voi tehdä ja olen joutunut nielemään katkeran kalkkini — ja vahvistunut siitä kaikesta.

Kasvanut. Kasvanut ihmisenä. Oppinut näkemään vähän kauemmas ja ymmärtämään niitä asioita, jotka elämässä ovat tärkeitä. Läheskään kaikissa tilanteissa hän ei ole ollut mukana, mutta aina kuitenkin läsnä. Vielä nykyäänkin — pitkän ajan jälkeen — tulee hiljaisia hetkiä joiden mukana palaan hetkeksi hänen lähelleen.