en herää huomiseen, enkä päivään parempaan.
en huomaa uutta elämää, näen vain silmissäni,
kuinka lähdet ovesta ulos kävelemään.
tuskan viiltävän sydämmeni tuhoat ja jätät
minut pimeään, tuohon menneisýyden nurkkaan
itkemään.
lopulta alan tajuta, että sinä et ollut se oikea.
annoin sinulle sydämmeni ja uskoin elämään sinun
kanssasi.
kun, viimein nyt näytit itsesi ja lähdit, se tuotti
minulle syylisyyden ja petoksen tunteen.
en enään tiennyt minne mennä ja ketä uskoa.
mietin vain menneisyyttä, itkin.
tulevaisuutta en nähnytkään.
ei toivoa, ei elämää.
sinä katsoit iloisesti sydäntäni kädessäsi, ja
kuollutta ruumistani huoneen nurkassasi.