mut et tuu enää ikinä takas.
Ja mitä mä tekisin, jos tulisit takas?
Puhuttaisko asiat, jotka jäi sanomatta?
Halattaisko vai lähtisinkö mä karkuun?
Joulun aikaan kelasin sua, ja vieläkin itken.
Siitä on vasta vuosi, mut ikävä silti kauuhee.
Jokainen ihminen tarvii isän vierelleen,
oon ilman isää joutunu elään.
Vielä monen vuoden päästä kynttilä haudalle syttyy.
En pysty sanomaan paljon sua rakastan.
Mul on niin paljon mieles mitä haluaisin viel sanoo.
En tiedä ootko sä siellä, mut toivon et näkisin valoo.
On liikaa muistoja mieles,
kyllä me viel nähään tai ainakin mä toivon niin.
Pitää toivoo et tappion jälkeen tulee voitto.
Vaikka mulla on ikävä en haluu elää surussa.
Muistelen sua hyvällä ja kyllähän me viel nähään.
Rest In Peace Rakkaudella sun tyttäres Sane.