IRC-Galleria

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Katson edelleen tyhjää koiran koppaa.
Olo tuntuu aina yhtä tyhjältä, oli kopassa joku koira tai
koppa tyhjillään.
Se oli sinun oma pieni valtakuntasi, mihin otit ihmiset aina
pehmeillä nuolaisuilla vastaan.
Tervehdit koko näyttävällä olemuksellasi, toivotit meidät aina
uskollisesti tervetulleiksi kotiin.
tahdoin sinut, en muita!
Mutta soitto iskeltä tuli liian myöhään, sinä olti
nukahtanut juuri sinä päivänä.
Nukahdit ikiuneen omassa kodissasi, ymmärtämättä mitä oikeasti tapahtuu.
Olisin niin mielelläni tuonut sinut vielä kerran mun kotiin, oman ihmisesi luokse,
joka oppi rakastamaan sinun kuvaasi kuin omaa koiraasi.
Mutta nyt sinä olet omassa kodissasi muiden suojelusenkeleiden kanssa.
Leikit pilvenhattaroilla ja kirkkailla auringonsäteillä,
tervehdit meitä kotiin tullessamme sieltä kauempaa.

Mä en uskonu koskaan, vaikka mulle kerrottiin että sä lähtisit kohta pois. Kysyitte et mitä kuuluu? -kaikki on ok. Hyvä teijän on kysyy ku ette tiedä miltä musta tuntuu. Olin aina iloinen ku näin sut jossakin, mä ajattelin sua joka hetki. Rukoilin sun puolesta että jaksaisit ees vähä. Mua pelotti joka päivä ku iske soitti mulle et se sanoo, sä oot nukkunu pois.
sä oot meille kaikille tosi rakas! tänään sit näin et isä oli soittanu mulle monta kertaa, sit ku pääsin kotiin niin isä soitti taas. Huomasin että se oli vähä kännis, se kerto että makasit lattialla ja sun henki oli nyt taivaassa. Mä en uskonu aluks, sit iske rupes itkeen ja kertoon miten rakas sä olit sille, se sano että on ihan hajalla. Mä itkin, koska tiesin että sä olit nyt lähtenyt. Tuijotin huonetta tyhjin silmin, pahin painajaiseni oli käynyt toteen. nyt se oli tapahtunut. "se tapahtuu, me kaikki tiedämme sen, emme vain tiedä koska, joten meidän täytyy nauttia kaikista jäljellä olevista hetkistä." Olin kuullut nuo sanat, olin itsekin lausunut ne, mutta kun ne todella olivat totta, en halunnut enkä pystynyt uskomaan. Koskaan minun ei tarvinnut pelätä, koska tiesin että olisit kanssani. Emme suunnitelleet tulevaisuutta, olimme tienneet sen olevan turhaa. Elimme täysillä juuri sitä hetkeä, emme miettineet tulevaisuutta.miksi? miksi juuri nyt? JA MIKSI JUURI SINÄ? miksi sinä, mun maailman rakkain koira? kyyneleet valuivat poskilleni, laskin puhelimen kädestäni ja tuijotin vaan seinään. olit huonossa kunnossa, näin sen silmissä. Laihduit ja karvasi lähti, olit melko kuuro ja et nähnyt paljoakaan. Muista Milli rakas että oon aina sun luonas vaikka en sua näekkään. Sä olit jo vanha, tää oli sun pois lähtös aika. En kestä sitä että lähdet pois ja hylkäät mut yksin tänne. Sulla on hyvä olla koirientaivaassa. Haluisin vielä kerran silittää sua ja tuntea sun pehmeän kielen mun ihollani. Vaikka ikävöin sua et enää koskaan palaa. Oot mulle ihan hirmusen tärkee, enkä mä jaksais ilman sua. oot mun sydämessäni aina<3