IRC-Galleria

Kaikis asiois sä näät mun aina tyrivän, ihan sama mitä muut ajattelee. Kaikki on aina väärin mitä tahansa mä yritän. Tää on niin paskaa, ei mikää natsaa, kauankohan mä jaksan?
En ikimaailmas mitään pahaa tahdo, mut en voi unohtaa mitä kokenut oon. Kumpa joku vois ohjata mut uuteen valoon. Oon kohtaloni orja, mut ehkä se on tarkotus.
Tulevaisuus tulee oleen yksi synkkä arvoitus. Ei voi tietää sitä mitä tulee tapahtumaan, mutta parhaani aina yritän. Sen lupaan. Joka puolelta alkaa iskuja sateleen, mä käännän sille selän ja lähen käveleen. Nautin siitä mitä tulevaisuus tuo, ehkäpä se mulle aivan erilaisen lopun tuo. Ettei tarttis enää ikinä elää yksin, katsella taivaalta salman välähdyksii kyyneleiden valuessa poskea pitkin, niin monen mona kertaa itseni uneen itkin.
Katselen taivasta kirkkain silmin, kuvittelen itseni taivaan pilviin. Kunnes havahdun taas tähän karuun todellisuuteen. Onneks mul on hyvii ystävii jotka auttaa, mun elämäni oikeelle tielle palauttaa. Ja mun mieheni jonka vuoksi viela jaksan, joka on mun kaikkeni sitä ylikaiken mä rakastan. Saan kiittää mun perhettä, et ne on auttanu mut pois tilanteesta vaikeesta.
Sekä kaikkia muita sukulaisia, ja kaikkia frendejä. Tää on teijän ansiota, totuus löytyy ehkä salaisesta kansiosta. Paljon sitä on koettu, paljon sitä on opittu, paljon on riidelty ja on aina sovittu. Huominenkin päivä näyttää tänään lupaavalta, ylös pääsin sittenkin maan alta. Nyt kaikki on hyvin, ainakin niin toivon. Loppupeleis meikä elämältä vie voiton.
Ei mikään saa mua masentumaan, ei enää ikinä. oon ollu joskus niin masis, ettei ollu toivon kipinääkään. Ei ollu toivoa, vaan katkera totuus. Piti ajatella järjel, ei auttanu hosuu. Tähän asti oon päässy kaiken paskan kautta, onneks kaikki tärkeet ihmiset mua auttaa, ja antanut mun yrittää uudestaan ja olla irti arjesta.
Mä haluun kertoo mun omasta elämästä, ensimmäisestä viimeisestä ja tästä päivästä. mitä oikeen mietin ja miltä musta tuntuu, miltä se tuntuu ku sydän murtuu. Niin paljon on jo koettu tähän ikään saakka, painava on aina ollut elämäni taakka.
Aivan turha mua on alkaan säälii, omat on ollu päätökseni, mut nyt on kirkkaimmillaan valo joka valaisee elämäni polkuja läpi koko ikäni. Loppuun asti puhtaalla omalla tunnolla, nyt maailma hymyilee oon saanu elämäni takas. Jossain vaihees tajusin miten elämä on rakas, ku osaan tehä oikeen ja elää kunnolla.