IRC-Galleria

Voiko olla niin,
voiko kaikki vaan hiljaa kadota?
Voiko niin,
voiko kosketus aikaan uupua?
Kuinka saa toisen tuntemaan kaiken alusta.
Katsomaan ilman lopun tuntua.

Miksi on vaan aika tää,
niin katoavaa?
Juuri kun sua haluisin,
maailma vie sut kuitenkin.
Kiinni pitää tahtoisin,
sen kaiken ikuistaa.

Virheisiin sortuu se pahempikin osapuoli, vaikka toisin luulla vois, kaikkeni annoin mä sulle, melkein kadotin kokonaan itseni.
Kerron sen eteenpäin kuljen, enkä tarvitse rohkaisuu siihen, miksi kuvittelet, että ikävöin sua, kun katson eiliseen mitään sieltä kaipaa en.

Jos en olisi jäänyt sateeseen,
jos et olisi juossut mun viereen
ei oltaisi tässä
etkä sinä lähtemässä
ei oltaisi jääty kii suudelmiin
ei oltaisi rakastettu niin
oltaisi jääty hyvin kai
yksinäisiin unelmiin.

En uskonut tän tarinan vielä loppuvan.
En uskonut mä milloinkaan, tän helppoo olevan.
Vasta tajusin, miten kohtelin sua, sun olon usein pahensin.
Miksi ymmärsin omat virheeni, ehkä liian myöhään?

yhdessä me selvitään.
Jaksan luottaa vain jos jäät.
Ei tiemme pääty, vaan jatkuu ainiaan.

Tuu, vielä kerran luokseni.
En tahdo luovuttaa.
Vai onko joku toinen sinut saanut kokonaan?

Kuiskaat korvaani kauniit sanasi:
Sinut vielä tahdon takaisin,
vielä yhden tilaisuuden.
Saan sulle näyttää.

Kunpa vielä uskoisit,
korjaan kyllä virheeni.
Jos vain vielä uskoisit.
Teen sut onnelliseksi.

Sä tuppaudut mun seuraan, tarraudut mun kaulaan ja huomiota kerjäät
Et päästä mua helpolla, sä oot järjetön!
Antasit mun olla
Väität, et mä petin sut, et oon sua loukannut, vaikken koskaan sulle mitään luvannut
Mä oisin paennut, jos oisin tajunnut
Jätkä, sekaisin oot!

Pois jo mene
sä teet tuon tahallasi, kiusaat mua
olet kuin tauti
Pois jo mene
en susta piittaa, koska kiusaat mua
jätä jo rauhaan

Järjetät kohtauksen taas, kun et saa haluamaas ja siitä syytät nyt mua
Niin hemmoteltu oot, silmissäs kyyneleet on asees halpoja, sä vaikeeks jutut teet
Et siedä torjuntaa, ehtosi horjuntaa mut minkä sille voi?
Koitan sulta piiloutuu, mut aina mut löydät

Jaoimme vain pienen hetken, sä voisit jo unohtaa ei tule enää toistumaan
Mua työnnät etäämmälle, vaik tahdot lähemmäs
Ehkä vielä joskus tajuat.

sydämeni sait, sillä leikit ja heitit pois
typerästi uskoin se rakkautta ollut ois
hymyillen sä kerroit et kanssani olla vois

taas tyhjä sydän on
sä mennyt oot mä jäin, olit muka niin viaton
niin lämpöinen sylissäin
onnen annoit kun tahdoit olla mun lähelläin

nyt mä jälleen yksin oon maailmassain
sut unessani luoksein sain
nyt mä jälleen yksin oon
maailmassain turhaan vierestäin sua hain

sanoit, sä rakastat mua ilman et elää voi
tyhjinä korvissain nuo lupaukset nyt soi
tää leikkis tunteeton niin kova mulle on armoton

sydämeni sait, sillä mulle pystyit sä tuskan tän tuottaan kun halusin sinuun luottaa

Oon sekaisin
Syystäkin
Nyt kaikki on toisin
Luottamuskin, sen menetin
Kun juoruja kuulin
Hei, ketä uskon, mitä tää on?
Näitä juttuja kuulen taas
Vaikeaa hahmottaa, onks ne totta vai valheita.
Silmät ummistan vai merkit tunnistan,
Mut millä juorun valheeks todistaa?
Teitkö sen, mitä kaikkialta kuulen?
Vastaa! Vastaa! Vastaa! Onks ne totta?

Hiljenee kaikki äänet kaupungin,
kun mä meen taas yksin kävellen
Vaimenee yössä kaiku askelten
Mun sydän vaikenee
Kun mä sua muistelen, sun muistoos hyväilen
Meitä miettien ,hiljaisuutta kuuntelen
Ja tiedän sen
Vaikka kuinka paljon turhaan kiertelen, sua vielä tarvitsen

Jos sä meet, vain kaipuuni kuulen sisälläin
Kunnes, vain pelkkä tyhjyys mulle jäis
Tahdo en mä silloin jatkaa eteenpäin

Sateeseen mä kuljen valvoen
Tunnit hiipuen, mutta irti päästä en
Tiedän sen, että liian paljon sua mä kaipailen
Mutta niin paljon särkyy
Sillä, en jaksa kulkea mä näin

Jokainen askel vie sinut pois
Kunpa vain kaikki niin kuin ennenkin ois
Jos vain tän kaiken korjata vois
Koska mä tiedän miltä tuntuu jos sä meet

Ensimmäistä kertaa minä kaipaan sinua nyt
Kun olet todella lähtenyt, ulos ovesta kävellyt
Ja ensimmäistä kertaa minä rakastan sinua tänään
Kun et ole minun enää, ja elät omaa elämää

Minä ihailin ihastumista, minä rakastin rakastumista
Kaikki on kultaa ja sen arvo romahtaa
Ihailen sitä kauempaa, ei se muuten ole unelmaa

Ensimmäistä kertaa minä sinua muihin vertaan
Mielessäni sinua kertaa, ensimmäistä kertaa
Näen itseni silmilläsi, kuulen ääneni korvillasi
Sinun sydämelläsi, tunnen mitä tunsit minun kansani
Tunnen ihollasi, oman kylmän itseni

Öinen katu oli autio niin
Silti pysähdyit ,valoihin punaisiin
Sussa asui rauha ja minä tunsin kuinka paljon menetin
Vasta nyt kun menit pois ,tiedän ilman sua en elää tahtois
vain unelmaa osasin rakastaa, sinä olit todempaa

Nyt ensimmäistä kertaa taidan sinua rakastaa
Ensimmäistä kertaa taidan sinua rakastaa

Kaikki hyvin luistaa
silti sua mietin
Pitääkö mun muistaa
mitä taakse jätin?
Unohdan
arvaan sen
Sade huuhtoo entisen

Asfaltti kiiltää vedestä
Mä tarttuisin sua kädestä kiinni
Jos olisit vain tässä
Mut nyt kävelen yksinään
Mielikuvissani nään sinut.