IRC-Galleria

Vanhempan vasta tajuun, et nuorempan tehny monta mokaa, monta yhden illan pokaa, monta kertaa ollu liikaa dokaa.
Itteni melkeen pilalle saanut, ihme et viel oon tässä nyt, ku matkal kaatuvan monen tutun oon nähnyt.
Tulevaisuudessa kokemukset ne voi auttaa, mut silti et usein eniten oppii kantapään kautta.
Parempi sietää, et ois maltettava paremmin mieltä, silti väärin toimittuu tulee vaikka saattas paremmin tietää.
Monta kertaa, tullu kysyneeks iteltäni miks oikeestaan tein nin, mut kaikista tyrimisistä huolimatta pusken elämssä eteenpin.
Parempi menneisyyden kaa olla rauhas, ja valitettavasti sen edestään löytää minkä sattuu taaksensa jättää.

Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno,
mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?

Haluun mun ympärille vaan ihmisii joihin voi luottaa,
eikä kerta toisensa jälkee tuu pettymyksii tuottaa.
Vaan luottoystävii, keille ei tarvi kertaa,
et meijän jutuist ei puhuta, vittu tajuuksä??
Luotettavan porukan löytämine vaikeinta,
siks mul ei oo monta kenelle voi kertoo sen kaiken.
Uskollisuudel ei oo hintaa,
siks hakkaan "luottamus" sydämen kohdalle mun rintaan.
On siistii saada uusi frendei jos vaa pystyy,
liian usein on kuitenki virhe ystävystyy.
Maailma täyn kummallist sakkii, kääntää takkii,
hoitaa sut ongelmii ja sit jättää fakkii.
En anna rahan enkä jätkien tulla välii,
elän näiden sääntöjen mukaa, kävi miten kävi.
Vaan vaihtokauppaa, mun luottamust ei voi ostaa,
jos petät mut kerran, tiet ei tuu kohtaan enää koskaa!

"Sane!"
"hä, mitä?"
"kerro ny vitun nopeaa sitä saatanan juttua!"
"ootsä kuullu siitä yhestä tyypistä...."
"mä oon kuullu sen aivan vitun liian monta kertaa!"
"öö, ei mul oikee oo mitää uutta sille.."
"hetii!"
"joo, okei"

Sä haluut pitää mua sun hätävaranas
sä aina kaiken saat ku oot niin rikas
sä oot niin cool ja kaikki susta pitää niin
mut sä et voi rahalla pitää musta kiin

Kaikki on niin helvetin hyvin
kaikki on niin helvetin hienosti
kaikki on niin helvetin kaunista
kaikki on niin helvetin täydellistä

Ajat faijas autolla ja elät sen rahoilla
Sä oot niin ylpee käyttäydyt kun kakara
Sä kaikkii hyväkskäytät omal tavallas
Mä ihmettelen miten oot vajonnut noin alas.

Tiedän, joo mä tiedän, mutta miksi teit sen mulle?
Kun et katsonut silmiin eilenkään.
Kuinka, kerro kuinka edetään?
Turhaan kiinni pidetään, koska nään.

Voit salata ja kieltää sen.
Nyt enempää mä kysy en.

Ja vaikka juoksisit halki maan,
et pääse piiloon kuitenkaan.
Sä minne meetkin, se sua seuraa aina vaan.
Tehty, hyväksy, se tehty on.
Sinetöit sun kohtalon aikoinaan.
Eikä enää tarvii selittää.
Kun sen rajan ylittää, vaietaan.

Voiko olla niin,
voiko kaikki vaan hiljaa kadota?
Voiko niin,
voiko kosketus aikaan uupua?
Kuinka saa toisen tuntemaan kaiken alusta.
Katsomaan ilman lopun tuntua.

Miksi on vaan aika tää,
niin katoavaa?
Juuri kun sua haluisin,
maailma vie sut kuitenkin.
Kiinni pitää tahtoisin,
sen kaiken ikuistaa.

Virheisiin sortuu se pahempikin osapuoli, vaikka toisin luulla vois, kaikkeni annoin mä sulle, melkein kadotin kokonaan itseni.
Kerron sen eteenpäin kuljen, enkä tarvitse rohkaisuu siihen, miksi kuvittelet, että ikävöin sua, kun katson eiliseen mitään sieltä kaipaa en.

Jos en olisi jäänyt sateeseen,
jos et olisi juossut mun viereen
ei oltaisi tässä
etkä sinä lähtemässä
ei oltaisi jääty kii suudelmiin
ei oltaisi rakastettu niin
oltaisi jääty hyvin kai
yksinäisiin unelmiin.

En uskonut tän tarinan vielä loppuvan.
En uskonut mä milloinkaan, tän helppoo olevan.
Vasta tajusin, miten kohtelin sua, sun olon usein pahensin.
Miksi ymmärsin omat virheeni, ehkä liian myöhään?

yhdessä me selvitään.
Jaksan luottaa vain jos jäät.
Ei tiemme pääty, vaan jatkuu ainiaan.

Tuu, vielä kerran luokseni.
En tahdo luovuttaa.
Vai onko joku toinen sinut saanut kokonaan?

Kuiskaat korvaani kauniit sanasi:
Sinut vielä tahdon takaisin,
vielä yhden tilaisuuden.
Saan sulle näyttää.

Kunpa vielä uskoisit,
korjaan kyllä virheeni.
Jos vain vielä uskoisit.
Teen sut onnelliseksi.

Sä tuppaudut mun seuraan, tarraudut mun kaulaan ja huomiota kerjäät
Et päästä mua helpolla, sä oot järjetön!
Antasit mun olla
Väität, et mä petin sut, et oon sua loukannut, vaikken koskaan sulle mitään luvannut
Mä oisin paennut, jos oisin tajunnut
Jätkä, sekaisin oot!

Pois jo mene
sä teet tuon tahallasi, kiusaat mua
olet kuin tauti
Pois jo mene
en susta piittaa, koska kiusaat mua
jätä jo rauhaan

Järjetät kohtauksen taas, kun et saa haluamaas ja siitä syytät nyt mua
Niin hemmoteltu oot, silmissäs kyyneleet on asees halpoja, sä vaikeeks jutut teet
Et siedä torjuntaa, ehtosi horjuntaa mut minkä sille voi?
Koitan sulta piiloutuu, mut aina mut löydät

Jaoimme vain pienen hetken, sä voisit jo unohtaa ei tule enää toistumaan
Mua työnnät etäämmälle, vaik tahdot lähemmäs
Ehkä vielä joskus tajuat.