IRC-Galleria

Mä herään aamul sängystä kelaan mitä vittuu, tuntuu ku kaikki suru meitsin niskaa tippuu. Se suru viiltää ison palan jostaa sisältä, kelaan miltä tuntuu kuolema se on varmaa syvältä. Kelaan läheisii ja kaikkii ketä rakastan, ne vois pakastaa ja takas haluun rakastaa. En saa mielest ikin tärkeet menetettyy, ja viimevuosin joutunu kaks kertaa pahast pettyy. Mut kyl siit leppyy tai ainaki haluis, mut ne tulee mielee kaikist frendeist koulust huonekaluist. Ajatukset ne jää taka alalle tai niin kai toivois, mut ne vaa jää päähän vaivaa, vitut mistää hoidoist. Ne tapahtumat opettaa, sydänt koskettaa päätä ravistaa mut pistää meitsin juoksee kovempaa. Yritän pitää frendei paidast kii en päästä irti nist, onneks oon tän pallon päällä, mutsille kiitti siit. Oon pahoillani kaikest mitä tehny oon/tääl näin pyydän anteeks kaikest pahast mitä katunu oon meen/eteenpäin. Alan vast nyt tajuu mitä oon tehny väärin, kerään ajatuksii niitki kalloon käärin. En oo kunnioittanu tarpeeks mun läheisii, ylimieliseks mua väitetää mut vähät siit. Anteeks jos oon joskus mieltäsi pahottanu, anteeks jos oon joskus mieles pimeesee raottanu. Anteeks jos oon joskus liian vaikee ihminen, anteeks jos on joskus liian laimeet riimit hei. Mä voin myöntää välil puhunukkui paskaa, mä voin myöntää välil sustki paskaa lastaan. mä voin myöntää en ehk oo ollu rehellinen, mä voin myöntää oon ollu liian pessimistinen. täs lähiaikoin tullu paljo uutta asiaa, pahoi asioti mut ne vaa enemmän mua valistaa. en haluu kuulla enää asioita mitkä mua ravistaa, mielen sisäisest ja mielen ulkoisest mua lannistaa. pyydän anteeks kaiken pahan mitä tehny oon/ mut kuljen silti eteenpäin. oon pahoillani kaikest pahast mitä katunu oon/ mut ne silti vaivaa mielessäin. kelaan läheisii ja kaikkii ketä rakastan/ ne voi pakastaa ja takas haluun rakastaa. aion matkaa jatkaa otan mitä haluun!