Oletko sinä näitä ihmisiä, jotka suhteen päättyessä sanovat entiselle kumppanille että
"sä et ikinä rakastanut mua"?
Ei jonkin asian päättyminen tee siitä sen huonompaa. Ei hyvä lapsuus muutu huonoksi sitten kun ei enää olekaan lapsi eikä susta tule paska opiskelija sitten kun valmistut etkä opiskelekaan enää. Miks ihmissuhde pitää vääntää jotenkin vinoon siinä vaiheessa kun se loppuu? Se on ihan oman pään sisäinen vamma, jos siinä vaiheessa heittää kaiken roskiin kun ei enää tunnetakaan samanlai ja lähdetään eri suuntiin. Tietysti se oli ihanaa jos se oli, ei sitä muuta pettämiset ja jättämiset mihinkään suuntaan. Kannattaa ottaa opiksi siitä mikä ehkä meni vikaan, ja arvostaa sitä mikä oli hyvää. Itsensä katkeroittamisella ei myöskään saavuta mitään, tai lupauksella että "mä en ainakaan enää ikinä seurustele kun se loppuu joskus kuitenkin". Siinä sitten olet ja hengittelet ja jäät paitsi isoista tunteista ja kokemuksista. Tottakai saa olla itsenäinen ja vapaa eikä tarvitse suunnitella seurustelevansa vielä pitkään aikaan, mutta älä valehtele itsellesi...