Suoraan sanottuna on mielestäni aivan turhaa se, että suomalaiseen peruskoulujärjestelmään on jäänyt vanhanaikainen suuntaus, jossa opetettavat opintokokonaisuudet kategorisoidaan aihepiirien mukaisiin periodeihin. Tämä aiheuttaa oppimisprosessissa tapahtuvaa harhaanjohtavuutta ja flow-ilmiön (tutk. Csikszentmihalyi) positioitumista diffusoituneeksi, tiettyihin tapauksiin isolaatioituneeksi prosessiksi. Lisäksi oppilaat eivät kykene hahmottamaan peruskoulun oppitavoitteita subjektiivisten motiivien kautta, vaan kokonaiskuvasta tulee atomistinen, sekundäärisvoittoinen ja passiivinen. Tämä johtuu siitä, että asiat on prosessoitu aivoissa unsemioottisina, passiivisina objekteina; tämä ei nykytiedon mukaan onnistu ihmiseltä pitkällä aikavälillä, sillä emotionaalinen, subjektiot huomioonottava teorian ja eritoten sen sovellusten prosessointi luonnistuu ihmiseltä paremmin (huomattakoon tämä poikkeus verrattuna eläimiin) kuin edellämainitun kaltainen, objektiivinen ja teoriapainotteinen prosessio. On otettava huomioon, että ihminen on psykofyysissosiaalisen struktuurin ilmentymä, ja tässä tapauksessa on kyseisestä käsitteestä otettava esille eritoten sana sosiaalinen; sosiaalisista vuorovaikutustaidoistaan johtuen ihmisellä on luonnollinen tahto ja tavoite käsitellä asioita kriittisesti ja subjektiivisesti, emootioidensa kautta, joten peruskoulun läpikäyvästi, lohkovasti etenevä opetusprosessi sopisi pikemminkin mustavalkoisesti ajatteleville nisäkkäille kuin ihmisille.
@ koululainen.fi