IRC-Galleria

Kolmevuorokautta yli vauvan lasketun syntymäajan. Eikä vieläkään tunnu siltä että olisi mitenkään pian pieni tulossa maailmaan. Tapani tulee tänään takaisin mummolasta, onkin ollut poikaa jo tosi kova ikävä. Anoppi tulee sitten loppuviikosta käymään, jospa vaikka vauva silloin tulisi, niin ei tarvisi hälyyttää siskoa Tampereelta asti Tapsan seuraksi, tai kysellä kuka kavereista juuri siihen kellonaikaan sattumoisin olisi vapaana, jahka se lähtö tulee.

Olo on tietyllä tavalla aika sisäänpäinkääntynyt. Tulee mietittyä asioita paljon, ja pohdiskeltua mennyttä ja tulevaa. Kavereita ei nyt niin kiinnosta nähdä, vaikka onhan se ihanaa että olette olemassa :) mutta jotenkin haluaa vain keskittyä omaan perheeseen. Nyt vielä tämä olotila korostuu, kun olen flunssassa, vähän kuumetta ja pitää vain lepäillä, on paljon aikaa miettiä asioita. Mikko on nyt parina päivänä tämän flunssani takia joutunut hoitamaan kaikki tallihommat. On upeaa kun tietää että toiseen voi luottaa niin täydellisesti, ei tarvitse murehtia omaa jaksamistaan tai sen puutetta, kun tietää että hommat tulee tehtyä vaikken itse olisikaan niitä valvomassa.

Ulkona on tosi hieno ilma, ja toisaalta vähän ärsyttää olla kipeänä. Olisi hienoa lähteä tuonne ulos kävelemään ja nauttimaan auringosta. Mutta ei nyt vaan jaksa, ei sitten niin millään. Toivon että ehdin parantua ennen synnytystä, muuten voi olla mielenkiintoista jaksamisen kannalta, kun 10 metrin kävelykin on nyt liian raskasta...

Olen tehnyt listoja asioista joita pitäisi hoitaa. Suurin osa on sellaisia joita vaan ei pysty hoitamaan ennenkuin olen kotiutunut sairaalasta ja toipunut. Elämä on kuin jäissä, sitä vaan odottaa että pääsisi taas jatkamaan. Onneksi Tapsa tulee kotiin, niin on jotain elämää talossa.