Mä yritin unohtaa,
olla kuin en olisi kuullutkaan.
Mutta en pystynyt huijaamaan itseäni.
En enää.
Tuntuu niin pahalta.
Aivan liikaa.
Mä kestän kyllä paljon. Siedän ja nielen sen paskan jota oon joutunut sietämään liian pitkään.
Kerään sisääni yhä enemmän surua tunnen kuinka se kytee sisälläni ja yrittää tukehduttaa hengiltä.
Voin henkisesti pahoin ja palaan vanhaan rutiiniin, syön kunnes oksettaa. Ahmin kunnes raja tulee vastaan.
Mutta sekään ei auta. Voi kuinka syvästi vihaankaan sinua! Ja kuinka vihaankaan itseäni, sitä että olen mennyt halpaan
.