Sivari, tuo metsiemme vekkuli pikkunisäkäs ja yhteiskuntamme kaunistus, on ilahduttavissa määrin lisääntynyt, vaikka olot eivät sille olekaan aina parhaat mahdolliset. Sivari on erityisen tunnettu uskomattomista mahdollisuuksistaan selvitä pitkiäkin aikoja kuluttamatta juuri lainkaan energiaa, mikä lienee sen selviytymisen salaisuus.
On kuitenkin väärin kutsua sivaria päämäärättömäksi eläimeksi, vaikka sen usein nähdään harhailevan ristiin rastiin silmät lasittuneina. Sivarit nähdään usein kulkemassa pitkiäkin matkoja vailla tarkoitusta ja kyseessä saattaa olla tiedemiesten mukaan reviirin vahdinta. Mutta heti kun sivarin vaistot heräävät huomioimaan luennon tai ruokailun alkamisajankohdan, hyökkää hän kohteeseensa tasaisen laahustavaa vauhtiaan suorinta mahdollista tietä yli peltojen ja mantujen, mikä aiheuttaa maanviljelijöissä joskus suurta närkästystä. Sivari onkin hallan jälkeen yksi suurimpia tuholaisia lapinjärveläisillä viljapelloilla.
Kansantaruissa sivari tunnetaan useilla eri nimillä: isänmaanpetturi, laiskuri, sivarihomo, simohovari. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Mutta tiedemiesten keskuudessa on yhä suuri mysteeri, miten sivarit saavat lapsia. Lapinjärvellä, missä lienee Suomen tihein sivariyhdyskunta, tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet mielenkiintoisen ilmiön: kaikki sivarit ovat sukupuoleltaan miehiä. Tämä viittaa sivarien sukupuolettomaan lisääntymisen esimerkiksi jakaantumalla, mutta siitä ei toistaiseksi ole todistusaineistoa.
Sivarit ovat ilmeisen älykkäitä ja osaavat välttävästi käyttää työkaluja. Tätä kyvykkyyttä osataankin hyödyntää laittamalla sivarit tekemään töitä, josta ei juurikaan rahaa irtoa. Tällainen rääkki on monelle kuitenkin liikaa ja monet luovuttavatkin jo 13 kuukauden jälkeen.
Silloin kun sivarit eivät ole metsästämässä kuntsareita tai kahvilippuja, tuhlaavat ne "vähät" vapaa-aikansa istumiseen sisällä, vaikka ulkona olisi kaunis aurinkoinen päivä. Erityisen viehtyneitä nämä karvaturrit ovat video- sekä roolipeleihin. Ei siis kannata pelästyä, vaikka yhtäkkiä kuulisikin sivarin järjetöntä huutoa ja mekastusta - siellä ne veitikat vain ovat leikkituulella!
Vaikkakin sivarit ovat hyvin käytettyjä hyötyelikoita, voisi niiden määrää pyrkiä nostamaan. Voitaisiin perustaa vaikkapa pohjoisia maatiloja niiden kasvattamiseen. Sivarien käyttöajan lyhentäminen olisi myös oikein eläinoikeuksia ajatellen. Näinpä tähän kannanottoon päättäen, toteamme sivarin eläinmaailman kuninkaaksi.
