Neljättä päivää kotona sairaana ja jatkuu vielä. Päässä rupee pyörimään kaikenlaisia ajatuksia. Ilosia ja surullisia. Se on kummallista ku on yksin rupee enimmäkseen miettimään vaan kaikkea surullista, vaikka ei ois niin paljon aihetta. Ei enää uskalla iloita niistä asioista jotka ennen teki onnelliseks. Ja jos iloitsee jostain on kuitenkin aina niitä ihmisiä jotka saa sut hautaamaan kaikki toiveet. Ei mistään kuitenkaan koskaan tuu mitään. Hyvää ystävääni lainaten: Kerää ympärillesi vain niitä ihmisiä jotka vaikuttavat positiivisesti elämääsi.