2003 uppouduin liikaa työhöni, vaimo sai keskenmenon, itsekin pihalla ollessa en tajunnut kuinka kovilla vaimo oli. Ajoin häntä toisen luo, mutta sain juonesta kiinni ennenkuin väjäämätöntä tapahtui. Luulin tuosta selvityneeni, kunnes 2006 hän alkoi taas viihtymään viihteellä. Hieman liikaakin. Outoja viestejä, outoihin aikoihin. Olimme samalla kadottaneet puheyhteyden, eikä ongelmista puhuttu. Käytiin terapiassa ja päätettiin yrittää vielä...
Meillä on aina ollut jokin syvempi yhteys toisiimme, joten toisen asian on tiennyt ennenkuin toinen on ehtinyt sitä edes sanomaan. Ja kun tuossa yhteydessä esiintyyn häiriötä, niin silloin on syytä huolestua. Niin kävi siis nyt. 2 viikkoa oltu taas kummallisia, vaikken itse tietoisesti ole antanut syytä. Olenhan hoitanut rahan kantoa kotiin, siivonnu, pyykänny ja hoitanut lapset. Olen myös yrittänyt antaa meidän parisuhteelle aikaa.
Nyt toissa iltana sain sitten tietää, että 2006 syksyllä oli toinen mies. Ja ihan sänkyyn asti...
En tiedä, rakastan vaimoani, mutta onko elämä tämän arvoista? Jos voin antaa anteeksi, niin pystynkö siltikään häneen enää ikinä luottamaan?
Suru, se vaivaa. Sydäntä särkee ja vatsaa vääntää.
Tiedän, ei ole hänelläkään helppoa.
~ panta rei ~