minun oma ihana rakas pieni daniel täytti tänään vuoden,
aika on kulunu niiiin nopeesti, vastahan se oli pieni vauva, vuos sitte tähän aikaan on tehty suurtyö ja elämän parhain hetki talletettu muistoihin. voi ku sen ensikohtaamisen vois kelata takasin. jotain parasta. elämän parhain hetki! Aina kuitenkin ensimmäisen lapsen syntymä on merkittävin, tottakai jokaisen lapsen, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen.
Nyt daniel osaa jo vaikka mitä, sehän on jo iso mies. nyt se "vauva aika" on virallisesti päättyny. mulla on iso poika! :)
Paljo on kelaillu vuotta taaksepäin, sinne mahtuu niin paljon hyvää ja onnellisia muistoja. tippa tulee linssiin ku sen sanooki, vuos jo takana. apua. toivottavasti muistot on tallennettuna hyvin lokeroon!
Jos sais rutistaa niin paljon ku voi toista rakastaa ni meijän danielista ei olis enää muruakaan jäljellä. niinhän sitä sanotaan että kaikki varottaa siitä kuin lapsen kanssa voi olla hankalaa mutta kukaan ei varota siitä kuin paljo sitä omaa lastaan voi rakastaa.
paljon onnea daniel,
rakastan sua!