nyt iskee pieni pelko :o 15 päivää siihen että mun elämä muuttuu täysin saksankieliseks (no pikkuhiljaa, ehkä mä ite tuun käymään vielä aika kauan suomeks..)
2. syyskuuta joku 8:20 hki-vantaa -> FRANKFURT oh my
sit -> biedenkopf
eli mua odottelee saksanmaalla Pfeiferin perhe, Nicole & Daniel + Josephine 13v, Samantha 12v ja Nicholas 8v
TO DO LIST:
-saa skype toimimaan
-hoida se fuckin matkavakuutus jo kuntoon (= täytä joku vidun selonteko astmasta joka alkoi vuonna nakki ja joka sitten vielä suljetaan vakuutuksen ulkopuolelle eli mikä on homman logiikka saanko kysyä??)
-kehitä valokuvia! se on pakko, haluun jotain mitä näyttää niille siellä saksassa ja jotain mitä kattoo ja mille porata ku tulee ihan tappava koti-ikävä
-OSTA TULIAISET
-pakkaa
+ ties mitä mikä ei tähän vuorokauden aikaan muistu mieleen
mun lentoliput on tulostettu, mulla on voimassaoleva passi (MISSÄ?), en tiedä minkä matkalaukun otan, en tiedä mitä kaikkea mun siihen täytyy mun tähänastisesta elämästäni pakata ja millä saan kaiken kulkemaan paikanpäälle kun laukku saa painaa 20 kg.. tidididii
mielessä pyörii että mitähän tästä tulee ja sopeudunko sovituks 8kk ajaks sinne. odotukset on kovat ja kaikkea kivaa on tiedossa eli lasten ja koko perheen kanssa hengailua, ja kaupunki vaikuttaa ihan lupaavalta vaikkei iso olekaan. lapset vaikuttaa ihanilta ja niillä on kaikkia jännittäviä harrastuksia kuten joku voimistelu ja futis ja viulunsoitto (omg viimeisimmälle, ei auta kun toivoa että tyttö on päässy harjotteluvaiheen yli). sit saan kuulemma lähteä sauvakäveleen mummon kanssa mikäli tahdon :D (aattelin ihan oikeesti!) ja mua ollaan jo laittamassa margburgin yliopiston saksankurssille kun olisin kuulemma liian taitava sen kotikaupungin jollekin omille :O ömm no ainakin sieltä voi saada kavereita
sit naapurissa asuu joku Svenja, suunnilleen mun ikänen joka nyt on hoitanu lapsia kun ne on ollu n. kuukauden ilman au pairia. mut se lähtee joskus syyskuun puolivälis ausseihin, au pairiks myös :O
mun elämässä kaikki menee uusiks enkä tiedä mitä teen sit kun jossain vaiheessa ihan kamala ikävä iskee. jouluks on ehkä tarkotus tulla kotiin ja jos ei sillon niin jossain muussa vaiheessa ainakin kerran kyl.
JA voin kertoo että kun oon täällä niin haluan nähdä JOKAIKISTÄ kaveria eli myös erikaa ja annaa ja jennikaa vaikkette enää ookkaan missään tre-nokia -hoodeilla. ja haluan saada meidän partio-ihmiset kokoon edes pikkuseen jälleennäkemiseen ettette unohda mua ja meidän loistavaa komppaniaa!
mulle saa ja pitää lähettää postia, laitan ennen lähtöä osotteen tänne tai ainakin annan sen kaikille sitä tarvitseville. mulle PITÄÄ kertoa mitä kaikkea täällä tapahtuu ja mulle pitää lähettää suomalaista musiikkia etten oo ihan lost kun tuun takasin enkä tiedä mistä ihmiset puhuu. mua vituttaa että missaan big brotherin ja idolsin ja huippumallit mut luotan siihen että jotain vastaavaa on tarjolla saksassa. ja eihän mun elämäni ennenkään oo ollu telkkarista kiin tod! salkkareista vaan.. 8( omg en ikinä tuu olemaan perillä mitä 8kk aikana tapahtuu salkkareissa, vaikka yrittäisitte kuinka infota mua jopa niiden suhteen. mutta parempi hyväksyy tilanne.
oon jo laatinu suunnitelmia siitä millä täytän vapaa-aikani kun ihmiset on koulussa/töissä ja oon hoitanu sovitut hommat eli esim. siivouksen/pyykkäyksen. MÄ ALAN LENKKEILLÄ. vihdoin. oikeesti, säännöllisesti. ja vaikka uida ja käydä salilla tai jumpassa, riippuu mitä kaupungissa on tarjolla. mä aion joskus kokata jotain hyvää ja yllättää kaikki (sit oon hyvä kokkaamaan kun mun pitää muuttaa omilleni ja jos pääsen pikkueen kanssa muuttamaan samaan asuntoon helsingissä syksyllä 09 =D sit teen sille taivaallista ruokaa ku oon vuoden harjotellu, melkeen). aion käydä siellä yliopistokurssilla kerran viikossa kun se alkaa. kevään käytän siihen että luen aivan sairaan hyvin jotain kuntoutuksen perusteita että löydän itteni syksyllä 09 fysioterapian koulutusohjelman parista ja toivottavasti metropoliasta. JA aion pitää niin vitusti yhteyksiä suomeen ja kirjottaa teille ja ottaa aivan sairaasti kuvia paikoista ja ihmisistä jne!
mutta LUVATKAA mulle että pidätte mut ajantasalla mesessä, skypessä (kun jaksan laittaa sen toimii), mailien välityksellä, kirjeillä, puhelimitse, AIVAN sama miten.
noin oon kirjottanu tätä melkeen tunnin ja mittaakin on varmaan sen verran, toivottavasti edes osa teistä kykenee lukemaan tän ja toivottavasti en kuulosta ihan daijulta.
jos ette kommentoi mitään, luulen että kuulostan daijulta.
halusin vaan että nekin kehen oo enää hirveesti ollu yhteydessä tietää mistä mut löytää ja millon oon takasin ja aion aina kertoa jotain että miten menee ja silleen. ja haluan että mulle kerrotaan miten menee ja missä mennään yms.
HALUAN ETTÄ KUN TUUN TAKAS NIIN MUN ELÄMÄ KUTAKUINKIN JATKUU TÄSTÄ MIHIN SE JÄÄ ENKÄ ALOTA SITÄ YKSIN ALUSTA. mutta haluan tietysti että elätte omaanne, kunhan mä pystyn kuulumaan siihen saksasta käsin ;) ja kunhan haluatte nähdä mua kun oon taas täällä
eli lähtöön 15 päivää! kaikki mehut irti niistä!
niin ja ps. LÄKSIÄISET, only via invitation muhaha ;>