Me ollaan irrallaan ilmaa vaan,
läpinäkyvii hahmoja tänä iltana
Virrassa mukana sitä ei ees huomaa,
näytetään eläviltä sisältä me kuollaan
Ja me ei tunneta itseemme, toisiimme,
itse asiassa me ei tunneta mitään
Niin turhautuneet itseemme et puretaan se toisiimme,
voitsä olla kiltti ja pitää musta tiukasti
Mut ollaanks me elävii vai kirjoissa, muistot on
niis illoissa, joita ei ees muista tai haluta muistaa
Vitut muista tämän päivän mantrana, antaa
vaan vuotaa sitominen ei kannata
Ollaan kun ei mitään, katto tärisee, kehykset tippuu seiniltä,
ei kuulu mulle, ei kuulu sulle
Antaa herran piestä kultaansa, jos mä oisin sun
paikal sitoisitsä mun haavat?
Täysympyrä kaikki päättyy itseensä, takaisin alkuun,
mikä on inhimillist enää?
Ja lopulta kukaan ei siedä itseään, kun tää korttitalo
sortuu mitä me sit tehään
Nojatuoliin mä liimasin perseeni, unohduin ihmettä odottaa
Löysin kotoota henkilökohtasen helvetin, sydän ei oo
siellä, mä en oo koskaan kotona
Koti on siellä minne koditon vaan katsoo ja
taivas on kodittoman katto
Mut kato ite, kato tarkkaan, meneeks kaikki hyvin
kun me hypitään verilammikois tyyliin, kaikki hyvin
mut vaikka kuinka ajattelee pahaa tekee katsella