IRC-Galleria

pieniä jalkoja väsyttää
ota minut reppuselkään.
kuin silloin kun kampasin kaljua päätäsi
pienillä sormenpäillä silitin ryppyistä poskeasi.
kadotin sen viisauden valon joka loisti sokeista silmistäsi.
sammui se vahva tahto jota pidin käsissäni.
sinä aina jaksoit, sodan syömänäkin jatkoit.
kaikki ne kysymykset vailla vastausta.
kaikki sanat. sanomatta.

mutta sumun keskellä seisoessani,
tuntui kuin olisit vielä täällä.
kostea nurmi paljaissa jaloissani,
kuin tietäisin sinun olevan läsnä.

kaikki ne kysymykset,
ja vastaus on minussa.
kaikki ne sanat,
kun on aika puhua.