IRC-Galleria

mielipiteistä on kiva väitellä, mutta ei pidä toki suuttua jos minä nyt satun aina olemaan oikeassa.

hehahahaaa.!! ja kaikki nämä vuodet kun isäpuoli on marmattanut että tee jotain, ei sua kotoota tulla töihin hakemaan, vaan toisin kävi! huomenna työhaastattelu multiprintissä enkä itse tehnyt elettäkään!

Minä lennän pois, ota kiinni jos saat!
Täältä pois, ei tulla takaisin milloinkaan.
Ilmassa rakastellaan, ei kukaan kiinni saa.
Antaa myrsky tuulten kuljettaa.
Mutta matkasta joudun sinut pudottamaan.
Ei kulkuri saa matka seuraa rakastaa.
Pitää lähteä että jotain voisi jäädä kapaamaan.
Kaivata että pystyisin palaamaan.

Ikävä.

Onneksi pääsee viikonloppuna vähän irrottautumaan arjesta.

"Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään."
Niin lähtisin minäkin jos voisin. Mikä kumma täällä pidättää,
kun ei mikään käske jäämäänkään.
Kun selän kääntää eikä taakseen nää,
mikä jalat naulaa maahan kuin hyllyn kiinni seinään?
Miks ei viestiä voi poistaa kännykästään,
ei heittää levyjä menemään?
Miksi kummassa tahtoo kaiken sen säilyttää,
se ei tuo takaisin niitä öitä, niitä aamupäiviä
jotka olivat kaikki mikä täällä on tärkeää.
Ehkä pelkään että aika muistot hävittää.
Pelkään etten muista enää,
mikä oli niin kaunista että ikuisesti tahtoisin elää.

"ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti

ja nyt mennään
rakastellaan matkalla
viimeisen kerran
ja nyt mennään
vierekkäiset paikat taivaasta"

Ensimmäinen lainaus siis Leevi and the Leavigsin kappaleesta
ja viimeksimainittu Stellaa.

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.

Ole kiltti ja postita tämä edelleen, jos uskot homofobian olevan väärin.

Perse! ykkönen enkun sanakokeesta
:///

Hassua miten joskus ei vain osaa arvostaa sitä mitä elämässä on tarjolla, vaikka se olisi ihan nenän edessä niin tulee vain kaivattua sitä mitä ei saa. Nyt en ole tyytymätön mihinkään mutta se puuttuva pala kaihertaa, vaikka kuinka koittaa olla kiitollinen siitä mitä on jo saanut.

Minä vaellan väärään suuntaan, etkö sitä huomaa?
Kauemmaksi meistä, joku pakottaa jatkamaan.
Pieneksi hetkeksi palaan, kuulen äänesi uudestaan.
Maa allani alkaa sortumaan, ote kädestäsi irtoaa.

Palaa, tule tulesta noutamaan.
Palan, liekit ihoa koskettaa.
Saavu savuna,
kun tuhkasta noustaan.
Tiedät että hetken vielä voimme syntyä uudestaan.

Palaa, tule tulesta noutamaan.
Palan, liekit ihoa koskettaa...
Pala meistä, eikä ole liian myöhäistä....

(c) sandra

Mustetta mun käsillä,
mitä meistä on jäljellä?
Niska kylmilläväreillä,
en tavoita millään eilistä.
Tahra keittiön päydällä,
olenko se minä?
Puolityhjä lasi
ei ole koskaan puoliksi täynnä.
Onko ontossa puussa ollut
joskus jotain sisällä?
Olenko minä ollut aina näin tyhjä?