sinä rakastat minut rikki, se tekee kipeää.
sinä päästät irti, mut et minua menemään.
opetit miten on pakko rakastaa elämää
ja ikävästä huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään.
parasta toisessa ihmisessä, on rakastaa itseään.
tehäänkö diili, että huomenna kaikki mun kaverit lähtee vetää lärvit stadin pienimpään meno mestaan, niin mun ei tarvii istuu yksin töissä koko iltaa, jee hyvä idis!:D:D;D
unirytmi perseellänsä on. taas meni vapaa aamupäivä sitten ihan yöpukusillaan
ja ei muuta kun töihin, voihan kikkeli sentään. no ehkä ensi viikolla saa jotain aikaiseksi, muutakin kun nukkumista:D nyt kyllä googletan vähän musiikkia vielä ja meen tekköö eväät illaksi.
ihanaa.
Luin tänään runon.
Se oli oudoin koskaan lukemani.
Ja se runo kertoi minusta.
Se runo kertoi myös ahdistuksesta.
Se runo nauratti vaikka siinä ei ollut mitän hassua.
Se oli kuin krapula hallusionaatiot, vaikken koskaan sellaisia olekkaan kokenut.
Se runo oli kirjoitettu minusta, enkä vieläkään tiedä miksi se nauratti.