IRC-Galleria

Välähdys vain.
Hetki.
Tuskin edes sekunnin,
mutta se katse ei koskaan katoa mielestäni.
Ei nimeä.
Ei puhetta.
Vain kohtaavat katseet
ohikiitävän sekunnin ajan
sekoittaa nyt kaiken mitä teen,
sotkee unet ja ajatukset toisiinsa
kietoen niistä hennon seitin johon
johon jäin ansaan.
En tahdo herätä.
Tahdon koskettaa sinua uudestaan,
vaikkei ihosi tuoksu aitoa ollutkaan.
Palaat unessa, tahdon sinut uudestaan.

Äkillinen ikävähalipulapusuhätä apuva.........!
huh voih. ej apuja..

Tiedän, en minä ole kaunis. Mutta sehän on vain hyvä, pakko katsoa syvemmälle ettei voi pahoin ja silloinkin tarkkaan.:)

Kuuntele tarkkaan, voit vielä nähdä minut.
Avaa silmäsi, voit vielä kuulla minun vaijenneen.
Vihaa minua, anna vihdoin nauttia.
Pyydä vielä anteeksi, kiduta sanoilla.
Olen poissa. Elän vain sinulla.

Onnea kaikille lakin saaneille!<3
Hauskaa oli, kiitos siitä.

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

musta tuntuu vieläkin samalta kun katson sua.. muistan ulkoa koko sen päivän kun tavattiin tai yöhän se oli. muutamassa tunnissa veit jalat alta. näen yhä edessäni miten hymyilit niin, olin sun lumoissas ja olen vieläkin. enkä tiedä olisinko edes niin onneton jos sut nyt toisen kanssa näkisin, sillä musta tuntuu et voin luopuu mistä vaan jos sinut onnelliseksi saan. mutta ethän pakota niistä päivistä luopumaan kun koko päivä maattiin sängyssä kahdestaan, niistä päivistä kun jouduttiin junaan juoksemaan tai istuttiin autossa musiikit liian kovallaan. niistä öistä kun puhuin sinut uneen tai kun ei kumpikaan sanonut sanaakaan. tai kun heräsin yöllä sinua potkimaan kun veit peiton etkä herännyt vaikka purin sua korvaan. mutta melkein aina kun heräsin, en hetkeen uskaltanut hengittää sillä pelkäsin sinun olevan uni joka katoaa jos huomaat minun olevan valveilla.. Ja nyt olen hereillä ja sinä katoat hiljalleen vierestäni vaikket edes ollut unta. ei, sinä olit jotain vieläkin uskomattomampaa..

minua pelottaa. keittiöstä kuuluu outoja ääniä, ulkoota välkkyy tänne valoa ja kännykkä flippaa. ajattelin että on kivaa olla yksin kotona, mutta ei ehkä näin yksin.. vai olenko yksin...? jospa täällä onkin joku? tai jokin? apua voisimpa soittaa jollekkin. eih, liian myöhä saattaa nukkua... pitäisiköhän lähteä ulos, siellä eiyleensä ole näin pelottavaa. toisaalta ei ehkä kovin turvallistakaan näin illalla. tulen vielä hulluksi.
Ai nyt tajusin.. ne äänethän tuleekin vain hullun seinänaapurin kämpästä joka uhkasi tappaa minut viime vuonna, no eihän minulla sitten mitään hätää olekkaan.

"... ja sitten kuiskasit korvaani salaisuuden, koskaan ei kehenkään saa luottaa..."

Nenä kutisee jep jep.
Mutta voiko olla totta!
Sandra on tehnyt tänään koulu töitä.
Hyvä, olen ylpeä.