IRC-Galleria

Laskee kädet syliinsä hitaasti.
Kierrättää katsettaan huoneessa hakien tekosyytä olla katsomatta silmiin.
Hiukset valuvat kasvoilla kätkien taakseen hymyilevät kasvot.
Tahtoisi olla läsnä, haluaisi nauraa ja hymyillä.
Suutelisi poskelle niinkuin ystävä, ei siksi että olisi kohtelias,
vaan koska osoittaisi tunteitaan.
Ja antaisi silmien vaeltaa vaalealla kaulalla häpeilemättä.
Palaa tähän huoneeseen ja huomaa käsien sitovan ovella kengännauhoja.
Haalea kahvi takertuu kiinni kuppeihin, mutta lähtee pois juoksevan veden alla.
Ovi suljetaan.
Kuiskaa hiljaa lähtiälle.

Jos voisi vielä keittää uudet kahvit, juoda puhtaasta kupista.
Tiskata kupin ja lälki olisi poissa.
Kahvi on poissa mutta kuppi säilyy.
Eikä kahvia samaa saa takaisin.

olin ehkä vääräsä... ei se ole vielä ohi..

Kikkeli-hyppi-ponppi-pulun-otsaan-ja-pulua-vtuttaa-tahallinen-vtun-kirjotusvirhe-vttu-älä-ala-mulle-senkin-norsun-hännän-lutkuttaja-mitä-vttua-minä-taas-sekoilen-nyt-kyllä-alan-tehdä-tehtäviä-vttu!

Sekosinkin vasta maanantaina.

Sunnuntaina ajattelin seota..

Ihan mahtavaa.
Tänään olin taideteollisessakorkeekoulussa (joo ei vissii kirjoteta yhteen..:D) käväsee nauhotuksissa. Ihan jänskä istuu kattomassa kuin homma toimii, mut tuli kyllä niin perkeleen haikee olo. En mitään ois halunnu sillä hetkellä niin paljoo ku mennä sinne urkkimaan valopöydän taakse,
kyselemään mitä mistäkin ääni napista tapahtuu?,
miksi kamera mies kuvaa just siitä kulmasta?,
mitä kaikkea pitää osata kuvatessa?, entäs ohjatessa?
Huoh.. Pääsisimpä mäkin joskus...
Ästh! hullun horinoita. Valmis lahjakkuudet sinne menee.

Ei lähtenyt Pulu Saksaan.

How is she so perfect?

Pä-ä Eii tänään toimis.

Mietiskelin tuossa taas vähän kaiken laista..
Eräs eilinen keskustelu sai minut miettimään hieman itseäni ympäröivää maailmaa ja lähinnä lähimmäisiäni. Meillä on kalenterissa monta tärkeää juhla päivää, on äitienpäivää ja ystävänpäivää yms. mutta tulin ajattelleeksi että eikö oikeasti kuuluisi olla myös yksinäistenpäivä? Siis ihan tosissaan kun vakavasti miettii, niin maaimassa on paljon ihmisiä jotka aika ajoin tuntevat itsensä yksinäisiksi, toiset ihan pikku asioista johtuen ja toiset taas koska heillä ei Oikeasti ole Ketään. Niin tai näin yksinäisyys on silti monen elämässä yhtä vahva tunne kuin esimerkiksi perheen yhteen kuuluvuus tai ystävyys, eikä kaikille yksinäisyys ole edes masentava tunne. Minä ainakin nautin toisinaan yksinäisyydestä ja suorastaan joskus ärähdän jos joku tulee häiritsemään. Mutta on niitäkin päiviä kun kaipaa tietoa siitä ettei ole ainoa maailmassa joka todella viettää aikansa lähinnä itsensä seurassa. Ajatteleppa kun olisi Yksinäistenpäivä ja järjestettäisi ympäri maata tapahtumaa sen kunniaksi, jotain ihan pientä vain, ja tapahtumaan saapuessaan huomaisi ettei olekkaan yksin. On näin monta muutakin jotka ovat yksin! Yksinäisetkin ansaitsivat mielestäni tunnustusta..