IRC-Galleria

päiväni vietän sinua odottaen
yöni käytän aamua kaivaten
aamuni istun päivää miettien
iltaisin vain yksin haaveilen

toisaalta toivoisin että loma olisi jo ohi, mutta toisaalta en haluaisi edes palata kouluun.. hmmph... vakava dilemma. väsyttä kyllä hieman kun hävitin unikaukosäätimen enkä viikkoon ole katsellut muutakuin kamalia painajaisia. oudointa unissani on se etten ole aamulla koskaan ihan varma ovatko ne totta vai eivät, mutta muutaman tunnin kuluttua päätän etten halua niiden olevan totta..

Nyt peto on irti eikä sitä pysäytä mikään. Se ei tunne armoa, se ei tunne mitään.
Siis lukitse ovet, istu ja odota, katso silmiin kalseaa kuolemaa. Kuuletko askeleet?
Se on aivan kannoilla. Nyt pysähtyivät tuulet pelosta, et voi paeta et juosta. Käänny, taistele, tai ole vain paikoillas sillä mikään ei auta. Tuho on täällä, peto menetti järkensä pian kukaan ei elä..

AAaaAaarrgh! onko pakko metelöidä!? minulla on loma haluan nukkua! vamma-äiti! vamma-jari!
äghblöö. no ei mitään, nätskä ilma.:)) pyöräilemään

---

> <3

väsytää, vituttaa, nälkä.. yksin puhelua.. jeh:D äiti on ihanvamma kun menee vaan nukkuu vaikka mä oisin kaivannu seuraa. no onhan sillä varmaan rankkaa töissä. mutta joskus ois kiva kun ois juttu seuraa. tein ennätyksen ja yritin jopa keskustella jarin kanssa. se kyllä luikki samintein omaaan huoneeseensa nukkumaa ku huomasin että se sammals. mä haluisin koiran

just. eipä ollu taaskaan paljon turhauttava päivä eilen. eipähän ollut ainakaan turhaa kiirettä. kunpa en asuisi kotona...

"aamuisin vaikeeta nousta, uni kiertää päätä ja häiritsee.." kyllä vain, Vilkkumaa iskee taas tähänkin aamuun.. selvisin tänään ajoissa kouluun, vuoden suurin saavutus taas:D mutta saattaapi olla etten jaksa tänään olla kovin ahkera kun iltapäivä menisi kaikkein rakastaman JÖRGENIN kanssa. ei nappaa. noh saas nyt nähdä..

tylsää tylsää tylsää. kertakaikkiaan. kuolu maistuu tupakalta.

sinä teet minusta onnellisen, sinä saat hymyn huulilleni.
mutta joskus minuun tulee sellainen suru jota et saa pois.
älä turhaan kysy mikä vaivaa, älä suotta mieti miksi olen hiljaa.
pyytäisin apuasi kyllä jos pystyisin mutta ei se silti auttaisi.
suruni on musta, murheeni syvä, mutta sille ei voi tehdä mitään.
se on vain ajatus pääni sisällä, sykkii kuin sydän, sen joskus unohtaa ja sitten se taas palaa piinaamaan. mutta älä huoli vaikka se toisinaan minut ottaakin valtaansa niin että sinäkin huomaat. minä pärjään kyllä päihitän sen, niinkuin aina ennen. vain varjo tielläni, vierelläni kiinni minussa kui veli. olen tottunut siihen se hälvenee kunhan aurinko taas tulee esiin.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.