Lueskelin tylyjä tekstiä tämän instituution autoritaarishenkisiltä valtiailta. Ei pehmoilua, ei kohteliaisuutta tai ihmisten arvostamista - kylmää uhkailua ja komentelua. Sama se.
Kahdenkymmenen sentin päässä on pimeä, kolea ja märkä ulkomaailma. Seinät on mukavia olemassa. Sisällä sähkölamput säteilee ja verhot roikkuu tutusti verhotangosta alaspäin. Ei pahaa sanottavaa.
On hiljaista eikä lukemisesta pulaa. Täytyy silti myöntää että tämä netin perkele on kans hyvä juttu. Myönnän senkin että näissä oloissa pystyy olemaan onnellinen.
Jos kaipaan seuraa, lähden johonkin. Vaikka Liminkaan. Ja niinpäs täytyy tehdäkin ensi viikonloppuna.
Mukava nähä niitä (teitä) taas.
Uusimmat blogimerkinnät
- Sarjakuvakoulu 18.04.
- Mikä ettei 10.10.
- Jotta voisi olla IRC-galleria, pitää asett... 26.10.
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »