IRC-Galleria

Minut pahoinpideltiin viime launtaina trebarin edessä.

Olin menossa sinne Sebastianin kanssa juttelemaan kun hän oli just eronnut tyttöystävästään. Baarin ulkopuolella oli ryhmä ihmisiä, joka oli ilmeisesti äsken heitetty sieltä ulos. Kyseinen jengi häiriköi jotain tyyppiä - he hätistelivät häntä pois, ja potkivat ilmaa hänen takanaan. Menin sanomaan heille, että rauhoittuisivat ja jättäisivät tämän tyypin rauhaan. Seuraa tuijotusta ja uhoamista. He käskevät minun painua helvettiin. Minä totean, että olen itse asiassa menossa sisälle trebariin kuten suunnitelun alunperinkin. Samainen tuijottava kaveri asettuu eteeni ja estää pääsyni sisälle. Kun pyrin hänen ohi, hyökätään mun kimppuun.

Useampi tyyppi vetää mua kiinni. Yritän juosta karkuun ja rimpuilla pois, mutta he saavat minut kiinni ja heittävät maahan ja rupeavat hakkaamaan nyrkillä ja pullolla. Sebastian menee tietysti väliin, mutta hänenkin kimppuun hyökätään. Loppujen lopuksi seitsemän tyyppiä oli minun ja Sebastianin kimpussa. Mut jätetään hetkeksi nousemaan, ja näen kun Sebastian makaa maassa ja häntä potkitaan vauhdilla päähän. Työnnän häntä potkineen tyypin pois hänen päältään, mutta siinä samassa olen taas maalitaulu. Mua hakataan lisää. Vuodan verta valtoimenaan joka puolelle, sitä tulee suuhun ja luulen että hammas on irronnut. Minua kuristetaan ja yritän anella että mut päästettäisiin irti. En tiedä mikä tämän tyypin vihdoin lopettamaan.

Kolmas tyyppi tulee väliin tässä välissä, mutta hänetkin kaadetaan maahan ja hän lyö päänsä asfalttiin. Näytän varsin black metal -uskottavalta sillä verta on joka puolella. Silmäni on ummessa koska verta vuotaa niin paljon. Juoksen sisälle trebariin hakemaan apua, koska pääsen juuri pujottelemaan siitä välistä. Joku soitaa ambulanssin ja poliisit. Porukka hajoaa ja juoksee caribian suuntaan.

Saan käsivarteni ja naamani jotenkuten putsattua kylmällä vedellä. Otan paperia otsalleni ja menen ulos katsomaan. Poliisit ovat paikalla, ja asettavat minut ja sebastianin sekä tämään laupiaan sieluun joka yritti auttaa istumaan betoniselle kaivonkannelle. He valaisevat kasvojani taskulampulla, ja kyselevät tuntomerkkiä. Osaan kuvailla vain sen tyypin, joka yritti estää pääsyäni sisälle. Ehkä tunnistaisin muitakin jos näkisin heidät. Poliisit kutsuvat koirapartion paikalle ja lähtevät etsimään. Kännykkäni on kateissa k.o. rytäkässä, ja stressaan siitä. Yritän kannustaa paikalla olleita ihmisiä auttamaan sen etsimisessä, tuloksetta. Sebastianilta katosi kännykkä myös.

Meidät viedään istumaan ambulanssin perällä. Minua janotti aivan kauheasti koko ajan. Ambulanssisedät kyselevät mitä tapahtui, tarkkailevat elintoimintoja, ja tarkistavat että olemme molemmat psyykkisesti kunnosa kysymällä päivämäärää ja suomen presidenttiä. He laittavat siteen otsalla olleeseen haavaani, ja sitä ennen piikittävät jotain kai rauhoittavaa, jossa pitäisi olla adrenaliinia. Jälkimmäisen tarkoitus olisi ilmeisesti hillitä verenvuotoa. Ambulanssikuskit ihmettelevät että miksei tämä nyt auta siihen. Ambulanssi vie meidät seuraavaksi kaupunginsairaalaan, jossa vietämme yli tunnin. Telkkarista odotushuoneessa näkyy Catch me if you can, ja kuten yleisissä telkkareissaä yleensäkin on kuvasuhde päin honkia. Sebastian viedään ensin tarkasteltavaksi. Sen jälkeen otsaani tullut tähdenmuotoinen haava (nyrkki+lasipullo ilmeisesti) joka vuoti valtoimenaan tikattiin kiinni kahdella tikillä. Sen paremmin sitä ei saanut paikattua. Haavalappu laitettiin siihen päälle, ja minulle annetttiin hoito-ohjeita mukaan. Lääkäri haastatteli minua vielä, ja tarkasteli ettei aivovammaa ole tarkastelemalla kinesteettisiä toimintoja (sulje silmät, kosketa nenänpäätä jne.) Janoni jatkuu, ja juon koko ajan siitä vesiautomaatista vettä. Oksennan hieman suuhuni.

Meidät passitettiin pois, ja pyydettiin mennä nukkumaan niin, että joku pitäisi meitä silmällä. Kännykättä on vaikea saada yhteyttä tietty, joten menimme ensin takaisin paikan päälle. Yritän epätoivoisesti etsiä kännykkääni pimeässä, mutta luovutan pian. Käyn pyörimässä paikan päällä näyttäytymässä kaikille jotka olivat minut nähneet. Yritin rajoittaa huhumyllyä siis näyttämällä että olen pääosin kunnossa, ja että ei ole syytä paniikkiin. Menen sisälle trebariin, ja Maija taputtaa minulle. Ilmeisesti olen kuitenkin hieman sekaisin - kun menen vessaan, olen viittä vaille kusemassa roskikseen, kun vieressä ollut kaveri ottaa kiinni ja kysyy että mitä olen tekemässä. Kiitos hänelle. Hän katsoo jälkiä ja utelee ja voivottelee.

Menen Koirasten luo, koska se on ensimmäinen paikka jonka keksin jossa olisi joku joka voisi katsoa peräämme. Jäämme molemmat sinne nukkumaan. Alkujärkytyksen jälkeen sisarukset olivat niin ihania kuin kukaan vain voisi olla. Hoen että olen ihan kunnossa, kunhan nyt päätä hieman särkee. Kestää kauan ennen kuin rauhoitun niin että saan unta. Rauhoittuminen toi lievää pahoinvointia mukanaan, ja stressasin sitä - onko minulla nyt aivotärähdys? Vai onko kyseessä vain shokin laukeaminen? Mietin millainen arpi tästä tulee ja mitä mä nyt seuraavaksi teen. En uskalla soittaa äidilleni koska en halua synnyttää paniikkia. Tiedän, että hän haluaisi kuulla, mutta minä olen kunnossa, enkö olekin? Olen turvassa ja musta pidetään huolta. Paras soittaa huomenna, ajattelen. Kirjoitan irkkiin lyhyen sepustuksen tapahtuneesta. Soitan ja suljen kännykkäliittymän.

Yön aikana mut herätetään monta kertaa, ja multa kysytään helppoja kysymyksiä joihin vastaan kai oikein. Seuraavana aamuna herään: Sebastian on noussut ja lähtenyt jo ajat sitten. Herättyäni menen keskustaan. Törmään matkala kaveriini ja tyttöystäväänsä, joka oli lukenut irkkisepustuksen. Heidän naamansa on sympatiaa täynnä. Menen apteekkiin, ja haen sieltä lisää haavanhoitotarpeita. Menen viereiseen kahvilaan vaihtamaan sen ison laastarin. Ilmeisesti vähän järkytin myyjää, joka jälkeenpäin sanoi ettei ymmärtänyt miten pystyin vaihtaa sen itse. No, mua ei hirveästi veri häiritse, ja helppoahan se nyt on yksi laastari vaihtaa.

Menen poliisille ja kerron että kännykkä katosi samassa, ja saan kuulla päivityksen tutkinnan etenemisestä. Ilmeisesti asianomistajia ei ollutkaan vain kolme vaan neljä.

Menen kotiin, otan vanhan kännykän ja sim-kortin käyttöön. Mulla on nyt mun vanha kännykkä käytössä - 0407012212 on numero josta saa kiinni jos kiinnostaa. Soitan äidilleni ja kerron tapahtuneesta. Hän huolestuu valtavasti, kuten arvata saattaa, mutta minähän olen päällisin puolisin otsan ahavaa ja random-rupia lukuunottamatta ihan kunnossa. Siivoan kämppääni, sillä huoltomiehet saapuvat maanantaina. Menen Alinan luo, ja nyt rupeaa tapahtunut kummittelemaan mielessä. Mietin mitä tapahtui ja miten mua pelotti. Mietin mitä teen oikeusjutun kanssa. Otsaan jäänee isohko arpi. Onko se charisma-penalty? Onneksi mulla on otsatukka. Haluan katsoa Black Adderiä enkä miettiä mitään. Puran mieltäni, ja sanon kai kaiken mitä mulle mieleen tulee. Vasta viimeinen katsomani Black Adder -jakso tyhjentää pään lopullisesti. Pesen hampaat, ja saan pidettyä möröt loitolla.

Menen aamulla töihin - kaikki perheessä olettivat että teen niin, ja toisaalta sehän antaisi mulle muuta ajateltavaa. Töissä kahvihuoneessa isoveljeni haukkuu mut pystyyn. "Just hienoa, ensin olet flunssassa ja sitten tuut hakattuna tänne." "Et vittu menisi baareihin." "Mun kokemukseni mukaan se on aina oma syy jos tulee hakatuksi." Minä en sano mitään. Popsin concertani ja huuhtelen sen vedellä. Mietin että minun pitää jossain vaiheessa sanoa hänelle että jos hänelle ei ole aikaa miettiä mitä sanoo ennen kuin sanoo sen, niin voisi miettiä sitä jälkeenpäin. Taisin selittää lyhyesti tapahtuman kulun ennen kuin hän sanoi sen "oma syy"-jutun, mutta häivyin sen sijaan että nostaisin verenpainettani.

Päätä jomottaa hieman koko ajan niin kuin paha päänsärky. Ei syytä valitukseen siinä. Onneksi tajusin pitää käsiä koko ajan pystyssä naaman edessä - eivät päässet muuhun käsiksi. Katsoin juuri että pullohan on teräase tai siihen rinnastettava, joten kai tuo on törkeä pahoinpitely sitten jahka tyypit ovat kiinni. Mietin mitäköhän valheita he kehittävät omaksi versiokseen tapahtumien kulusta. Mietin että onko tarpeeksi todistajia jotka vahvistavat mitä näkivät. Kuinkakohan kauan tässä kestää ennen kuin se oikeusprosessi on ohi?