Siinä otsikossa se sana tulikin, jota voisin alkaa purkamaan tähän kymmeniksi eri asioiksi.. mutta en taida jaksaa enkä uskaltaa :>
Mua niin stressaa kaikki, kokoajan. Haluan takaisin tuttuun ja turvalliseen. Haluan kotiin mun rakkaiden luo.. <3 vaikka tiedänkin, ettei elämä mihinkään etene kotinurkissa pyörimällä eikä mun "kaks eri elämää" voi yhdistyä kuin vasta monen mutkan kautta.. nääntävä juttu.
Pitäis alkaa nukkumaan, mutta mikähän vittu siinä on, että aina kun haluaisi sen tehdä niin
alkaa pyörimään tuhansia ajatuksia päässä. Ajatuksia jotka katoaa johonkin helvettiin just kun niistä yrittää ottaa kiinni ja käsitellä ne pienessä päässään. Sitten ne jää vain ahdistavana tunteena takomaan tyhjiä pään seinämiä. jees. kyllä vain. hyvin mä vedän. Vituttaa ihan sanattomasti.. x_____x Tai en tiiä osaako enää ees vituttaa kun alkaa olla jo melko alistunu olo siihen, että täällä sitä ollaan eikä pois pääse ellen tekis tylyjä ja kävelis kotiin 350km. rahaa ku ei oo ajella julkisilla. eikä pokkaa karata, joten.. paska mäihä, mutta elämä on.
valivalivalivalivalivalivalivalivalivalivali.. :D kyllääh... Piristäkää joku rakas mua jotenkin, joohan...? :|
saa soittaa siihen tuttuun numeroon ;)