IRC-Galleria

Mä aikani täällä kärsin,
hevosennäkkileipää järsin.
Nyt se paska ohi on,
on riemu juupel mahdoton.
Tosta portista juoksen helevetin lujaa,
vapaana miehenä pitkin kujaa.
Nyt vipinää tennariin ja meikä lähtee siviiliin!

Mä lähden himaan, mä lähden himaan,
ei iske enää mikään ei mua määrää vääpelikään!
Mä lähden himaan, mä lähden himaan,
ei iske enää mikään ei mua määrää vääpelikään! Joo joo joo!

Juhannus, joulu ja uusvuosi kiinni,
pois kun pääsen kuplii viini.
Ei kapteeni lomaa myönnä,
"Anomus perseeseesi työnnä."
Ei oo enää ympärillä aitaa,
ei oo päällä peltipaitaa,
mä häviäjille pokkuroin ja kakstoista kuukautta pahoin voin.

Mä lähden himaan, mä lähden himaan,
ei iske enää mikään ei mua määrää vääpelikään!
Mä lähden himaan, mä lähden himaan,
ei iske enää mikään ei mua määrää vääpelikään! Joo joo joo! Joo joo joo!

Hei kamppari vedä käteen meikä nakkaa jämät mäkeen joo joo joo.

Ei ole sääliä katseessa,
Mies tappaa koiransa
Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona,
Mies jättää lapsensa
Ei kyyneltä silmäkulmassa kun
Mies jättää kotinsa

Ei ole palavaa rakkautta
Kun mies tuhoaa tunteensa
Ei intohimoa suhteessa
Kun mies menettää otteensa
Ei mies katso eiliseen
Ei hän usko huomiseen
Hän elää tässä hetkessä
ja valuu kyynel silmästä

kertosäe:
Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa

Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa synkän elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä

Minä kylvän epätoivon siemeniä
Minä sammutan toivoni kipinöitä
Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeenä

kertosäe (2x)

Kaksi tyttöä (sisarukset) viettivät rauhallista koti-iltaa dataamalla, kun isä juopotteli. Tytöt aikoivat valvoa koko yön mm. dataamalla, ottamalla valokuvia kännykällä ja katsoen leffoja. n. klo 2:20 tytöt alkoivat ottaa kuvia ja huomasivat joka kuvassa olevan sama hahmo. aluksi he ajattelivat sen olevan vain jokin heijastu, mutta huomasivatkin, että hahmo tuli joka kuvassa koko ajan lähemmäs ja kasvot selventyivät. yhtäkkiä isä alkoi huutaa omassa huoneessaan jolloin toinen tyttö lähti katsomaan mikä isällä on hätänä. Se olikin vain ollut pahaa unta ja kaikki oli hyvin. Vai oliko?

Kun toinen tytöistä palasi takaisin huoneeseen hän löysi vain kameran lattialta ja huomasi siskonsa kadonneen. Kamerassa oli kuva, missä oli vain se sama hahmo joka oli muissakin kuvissa. Tällä kertaa se oli yksin. Tyttö juoksi hädissään isänsä luokse, mutta huomasi hänenkin olevan kadonnut. Tyttö palasi hädissään huoneeseen ja alkoi ravata ympäri huonetta miettien soittaisiko poliisille, mutta tuli toisiin ajatuksiin ajatellessaan, että poliisit eivät uskoisi häntä. Tyttö kummiskin ajattelee kaiken olevan unta ja menee nukkumaan.

Naapurit huomaavat, että talossa ei ole elonmerkkiäkään vaikka sähkölaitteet ovat päällä. Silloin he päättävät soittaa viranomaisille. Poliisit tulevat. Menevät taloon sisään, mutta talossa ei ole sieluakaan. Vai onko?


Tiesitkö, että juuri sinä olet siinä samassa talossa juuri nytten. (Ei kannata ottaa valokuvia)

HUOM! Jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi minuutin sisällä sinulle käy samalla tavalla kuin tarinan tytölle, koska tapahtumasta on tasan 18 vuotta

Nyt on loparit otettu ja eiku ryyppäämään x] Sodankylä here i Come x)