11 vuotta oon kuluttanu elämästäni ratsastamiseen.
alotin viisvuotiaana.
ihan hyvin.
ja mie pelkäsin tänään ratsastaa.
ihan hyvin seki.
voisin ehkä kohta pitää jonkimoista taukoo tuossa nii en ois nii hengenvaarassa.
miulle iskee kohta niin ne paniikkikohtaukset taas ku en tiiä mitä mie aion tehä elämälläni, en jaksa enää opiskella yhtään ja tuo koulu on niin helvettiä nykyään ku ne ihmiset on niin naurettavia siellä.
mie rakastan kyllä nytten elämää ♥
(ainoo mikä piristää on "saanko minäkin imitoida?" "..PIIMÄÄ!")