Pidin sun kädestäs kiinni, mut sä päästit sen menemään. Nyt luottamuskammo, mut se on ohimenevää. Se oli iso juttu et luotin suhun, koska mä en luota monii. Nyt oon etäinen ja siks kai arastan. Ehkä pelkään pahinta, tai mä vaadin parasta. Mut täs samalla on tullu vastaan rajani, oon sanonu pahasti niin monta kertaa.. Tää on niin vaikeet ku ei mikää tunnu miltää. Mä oon tosi pahoillani et tää meni täl tavoin. Tiiän et tää on perseestä mut en jaksa valehdella ja siks mä puhun suoraan näist asioist, mut en mä haluu satuttaa! Mä haluisin et kuuntelet mua hetkisen. Ei tääl oo mitään sellasta mitä sun vuoksi tekis en. Oon suhun tiukasti takertunu. Mua pelottaa tää meijän ''eroominen'' ja siks oon masentunu. Sun vieres on helpompi hengittää en tiiä mitä teen ku ollaa erillää. Kai mä täst selviin ainaki mä luulen niin. Ku 6 vuotta sitte sä paransit mun ruhjeeni. Mun mieli on alhaalla ku oot poissa, mut toivoisin et kestettäis tääki taisto ku mä kaipaan mun tyttööni. Mä herään aamulla jälleen yöstä unettomast. Frendi porukas on kaikki luokiteltu. Enkä aina tehny niinku Dr. Phil on suositellu, ku päästin yhen frendin sydämeeni, sil on paikka siellä yhä. Aina välil luulee löytävänsä hienompaa, miks totuuden aina vast jälkikätee tiedostaa?! En mä oo muuttunu mut se tyttö riitti syyks mä annoin sille kaikki niinku Nylon Beat pyys. Meijän piti olla ikuisesti ystävii, ei meijän pitäny erota koskaa. Mut ei tääl kai mikää oo ikuista joten goodbye....</3 :/