Tämä on eräälle, joka oli
Kaikkein tärkein henkilö elämässäni
En tajunnut sitä silloin
En voi antaa itselleni anteeksi tapaa, jolla kohtelin sinua silloin
Enkä oikeastaan odota sinunkaan antavan anteeksi
Se on vain... en edes tiedä
Kuuntele nyt vain
Olet se, jonka haluan; se, jota tarvitsen
Se, jonka tarvitsen pärjätäkseni
Kun näin sinut ensikertaa, tiesin sen olevan todellista
Olen pahoillani tuskasta, jonka sain sinut tuntemaan
Se ei ollut minä, anna minun näyttää sinulle tapa
Jolla etsin aurinkoa, mutta tänään sataa
Muistan kun katsoin ensimmäistä kertaa silmiisi
Oli kuin Jumala olisi ollut siellä, taivas yläpuolellain
Käytin valepukua, sillä en halunnut tulla satutetuksi
Mutten tiennyt tehneeni kaikkea pahemmaksi
Sanoit meidän olleen hulluja ystävyydestä
Muttet välittänyt kun tuuppauksesta tuli tönäisy
Jos välität minusta niin paljon kuin sanoit
Et olisi satuttanut minua kuin siten
Nyt työnnät minut pois ikään kuin et koskaan olisi tuntenut minua
Pidin sinua sydämelläni, todellisesti ja aidosti
Luulen sinun unohtaneen ajat, jotka jaoimme
Kun kuljettiin pimeässä yhdessä
Myöhäiset illat, kun vain juttelimme kaikesta