Miksi aina hoetaan kaikkea itsetunnosta? Onko se todella niin tärkeää kuvitella että on kaunis ja laiha ja muuta paskaa?
Itse voin sanoa että mulla on maailman yksi paskimmista itsetunnoista, enkä hyväksy itseäni tälläisenä kuin olen, huomaan kun olen lihonnut edes 200g, mutta mitä väliä sillä oikeasti on? Siis juu ymmärränhän minä sen että pitäisi olla edes jonkinlainen käsitys itsestään ja minulla on: En ole kaunis, minua ei hyväksytä 'huippu' porukoihin en ole laiha, mutta en lihavakaan. Minulla on ihan nätit silmät ja olen suht. fiksu. Se riittää.
Ja mitä väliä vaikka sinulla joku aamu olisikin paskaiset hiukset? Itse en ainakaan sitä huomaa, keskityn aina liikaa siihen että miltä näytän, kuulostan yms. Miksi? En tiedä ja nytten olen päättänyt lopettaa itseni haukkumisen. Toki en laihaksi hetkessä muutu enkä tiedä jaksanko edes yrittää muuttua. Hiukseni ovat likaiset ja pitäisi raahautua suihkuun, miksi? muiden vuoksi... Niinpä niin. Mitä siitä vaikka jättäisit tänä iltana tai jopa seuraavana aamuna menemättä suihkuun ja nukkuisit kymmenen minuuttia pitempään. Ja mitä jos jättäisit huomenna ainakin sen yhden röökin pois, varsinkin kun jos poltat koska muutkin polttavat.
Kiitos kun sain taas avautua!