IRC-Galleria

Tuli vaan mieleen kertoa tässä vaiheessa.
Eli uni meni näin:

Heräsin sairaalasta vuoteelta.
Semmonen oudon valkonen sairaala.
Puhdas, steriili, moderni, melkein scifiä.

Lääkärisetä tuli että "mites jaksatte? huippaako?"
Sitten jauhettiin siinä hetki paskaa.
Lääkäri toi mulle peilin ja kysyi "onko kasvojen muodot sopivat? noita voi vielä korjata tarvittaessa."

Näin siitä peilistä itseni. Tavallaan.
Naama oli kuin minä parhaimpina päivinä. Ei ollu ryppyjä otsassa, ei näppylöiden arpia.
Hampaatkin oli korjattu, purenta oli suora, ei ollu vitun oravanhampaat!
Eli siis siinä oli "minä" sellaisena kuin olisin joskus unelmissani halunnut itseni kuvitella.

Mutta huomion vei silmät. Ne oli puhtaasti peilipintaiset! Ei pupilleja, ei mitään.
Olin vähän aikaa että "mitä vittua", ja aloin tutkiskella itteeni tarkemmin.

Nostin käsiäni. Huomasin heti että mun iho oli jollain tavalla "outo", koska se oli niin virheetön.
Ja ihossa oli sellaisia outoja " syviä vekkejä" raajojen taipeiden kohdalla ja ranteissa.
Kattelin ja hypisteliin yhtä vekkiä. Lääkäri totesi mun kysyvään katseeseen että: "Lihasten aktuaattoreihin pitää ehkä tehdä joitain hienosäätöjä, ja mikroservot pitää vaiheessa ajaa sisään. Noi vekit on sitä varten että ei tarvis repiä sun nättiä ihoa veks hienosäädön takia. Se ois sottasta."

Totesin että: "Joo eiköhän tää naama kelpaa."
En hymyillyt. Jotenkin oli vitun tyyni olo.
Kaikki oli juuri niinkuin pitikin.
Sitten kysyin: "Mulla on ihan saatanan väsyny olo. Keho painaa kuin synti, tuntuu etten pystys nousemaan tästä ilman apuja. Pystykkö nää tekkeen tälle jutulle mittää?"

"Selvä sitten.", sanoi lääkäri. Sitten se otti semmosen pitkäpiikkisen ruiskun. Ruiskussa oli semmoista ihmisen veren näköistä miltei mustaa litkua.
"Pitää laittaa normiannoksen verran jäähdytysnestettä sisään tonne sun kroppaan niin pääset jaloittelemaan." Katsoin sitä hieman kysyvä ilime naamalla.
Siihen se sitten että: "Oisitko halunnu jonkin muun väristä nestettä sisään? Monet ottaa tätä veren väristä nostalgiasyistä ... ja mää sain susta semmosen kuvan että oisit nostalgikko". Se hymyili lievästi.
"Joo pistä vaan tökötit ränniin. Hirveet niksat, pääsis tupakille tästä", sanoin sille.

Lääkäri käski näyttää selän. Nousin istumaan ja käännyin. Tunsin pienen "kylmän pistoksen" selkärangan kohdilla (about). Sitten tuntui eetvartilta, ihan kuin mikro-orgasmi tai jotain sinne päin. Aineet meni sisään, ja tuntu siltä ku oisin vittu maailman valtias :D

Nousin sitten sängyltä. Viereisellä tuolilla oli semmonen sairaalan takki. Otin sen päälleni ja jaloittelin hieman. Tuntu mahtavalta, mitään paikkaa ei särkeny, päässäkin pirisi positiivisesti. Huomasin "tietäväni" tarkalleen 1) mitä kello on 2) mikä on päivän sää ja 3) mitä on kafeteriassa päivällisenä tänään.

Sitten tajuntaani hiipi paranoia. Hetkinen HETKINEN! Jos mun keho on ... niin mites ne alkuperäset komponentit?
Aukasin housuistani ylimmän napin ja kurkistin.
Huojennus oli suuri, kalu oli tallella.
Klinikalle kiitos :D

Lääkäri teki jo lähtöään, kun minä vielä totuttelin kehooni testaten tasapainoani erinäisillä venytyksillä ja liikkeillä. Lääkäri vielä että: "Muista sitten tulla takasin tähän huoneeseen klo 18, tehdään hienosäätöä." Viittasin kädellä ymmärtävinäni.

Painuin sitten ulos huoneesta. Opasviittoja tupakkipaikalle en tarvinnut, jotenkin vaan "tiesin" minne mennä. Oikeastaan tiesin tietäväni minne mennä koska olin alitajuisesti yhteydessä sairaalan sisäiseen intranetiin, mistä sain hyödyllistä tietoa suorana syötteenä tajuntaan.

Pääsin tupakkipaikalle. Siellä ei ollu juuri ketään. Otin sairaalatakkini taskusta askin mallua, nappasin sormella askin pohjaan ja siitä sitten tupakki suuhun. Sytytin tupakan samasta askista löytyneellä sytkärillä.

Katsoin tupakoidessa alas siitä parvekkeelta, mikä oli varattu tupakkipaikaksi. Alhaalla oli tän sairaala/whatever paikan sisäänkäynti. Sisäänkäynnin yläpuolella luki:
"Kyberinstrumentaatiopoli"

Sitten heräsin unestani :( dämn ...