IRC-Galleria

Varo askeleitasi maa jalkojesi alla muuttui ohueksi lasiksi joka peilaa vain hyvän näetkö itsesi?

Kerro kun saan taas hengittää mua pyörryttää jo vähän.

Ole mun pieni superlatiivi mä teen sun hiuksista kultaa.

Mä tahtoisin lentää tee mulle siivet jooko kyllä mä tiedän että sä osaat.

Sä olet kesän viimeinen neitoperho kuiskaus ullakolla.

Tuutko mun kanssa tanssimaan sateen kastelemille kaduille?

huomennahuomenna
uomennahuomenna
omennahuomenna
mennahuomenna
ennahuomenna
nnahuomenna
nahuomenna
ahuomenna
huomenna
uomenna
omenna
menna
enna
nna
na
a
.
.
.
.
.
.
.
.
eioleenääikävä

Tahtoisin
tahtoisin
tahtoisin

(sano jotain muuta)

muuta
tahtoisin liikaa!

(älä tahdo)

Olen miettinyt, että mieli on kyllä jokin typerin asia maailmassa. Kun sehän vain kiusaa. En minä tahtoisi olla niin kuin olen, mutta olen koska mieleni niin päättää.

Tahtoisin lopettaa mutta en pysty.

Siksi tahtoisin enemmän!

Vaikka kuitenkin samaan aikaan tiedän, että silloin kun se olisi mahdollista, se olo menee ohi. Mieli vaihtaa uuteen. Silloin kaikki on liian väärin kaikki on väärin pilalla huonosti.

Ja kun olen antanut ymmärtää toista.

Ja sitten minä loukkaan.
Loukkaan.
Aina minä loukkaan!
En minä tahtoisi, minä niin tahtoisin olla olematta loukkaava!

Minun on vain unohdettava kaikki ajoissa.
Heti.
Kerralla.
Nyt.

Mutta kun en minä voi!

Iholla viipyilee se tuoksu, joka on jostakin niin tuttu.

Kun tahtoisi olla jotakin, mitä ei ole. Joku mitä on liian kova ikävä.
Voisi olla eikä yrittää unohtaa.

Myöhäistä se on vasta sitten kun se on ohi.

Kaikki.

Hetkiä joita en unohda koskaan.