IRC-Galleria

Jos tahdot tulla, tule koska vaan
Sun täytyy sanoa uskaltaa
Vastaus tahdon sut..<3

Hulluuden käytävä, hiki, kyllästyminen
rikkinäinen iho, raivo, kauhu itseä kohtaan
petos, epäilys näkee rakastavaiset, jotka vihaa toisiaan
sormet turpoaa, suusta valuu sinistä hiekkaa
se ei tarkoita mitään, maailma on hedelmäpuristin
pähkinänkuori, jota sontiainen pyörittää
inho ja viha, tuska ja suru
Höh!
paskansyöjien legioonat suoltaa taidetta

Kaikki mun lauluni pilkkaavat minua
"ilkeä, katala, täynnä vain itseään"
suojele minua, huorien jumala
kumara humala
"Lopeta!"

Kartta on valmis, odottaa kahvitaukoja, tupakkaa
mene pois, minä tarvitsen sinua
tarvitsen kaikkea liikaa, sidetarpeita
hajoaa laivat pulloissa, on minulla hauskaa

Mikä helvetti siinä on,
me lapsiveden kittaajat vain killutaan pinnalla
ja kaikki kaunis tahtoo kuolla?
Mikä helvetti siinä on,
hikiset kädet rähmii sopimukset vallan porttoloissa?
Eikä kukaan todella hengitä
kuin sitä pieruista ilmaa, jota kukaan ei tahtonut!

Väkivallan moottoreita, puolitiehen kaatuneita,
saatanoita perkeleitä, huumehoure-enkeleitä
"Huumehoure-enkeleitä!"

Mikä piru siinä luuraa,
kauppakeskukset ikkunoissaan
tuhat tonnia ihmisen lihaa?
Kauhua, vihaa on lapsen silmissä,
suussa suutin pakoputken.
Räjähtäneet tajunnat, kaipuusta mykät
ja murhaaja istuu ammeen saastassa, raiskaa omaa kättään!


"Huumehoure-enkeleitä!"

Väkivallan koneet!
"Moottoreita!
Huumehoure-enkeleitä!"
Väkivallan koneet!

Et saa kutsuu mua hyväksi,
et saa katsoo mua kauniisti.
Mua ei koulutettu siihen,
enkä kestä onnea.

Ole kiltti ja pysy kaukana,
mä en tahdo tietää, mä tahdon uskoa.
Ole kuin et välittäisi,
vaikka välittäisitkin.

Mä elän unelmaa
vaikkei sitä aina uskoiskaan
Niin moni tuomitsee
Niin moni selkää puukottaa

Mut on jyvät jo eroteltu akanoista
On ystävät tunnettu
ja ne nimet ikihonkiin hakattu

Neljä miestä lavalla
neljän miehen tavalla
Takoo soitintansa,
antaa kaikkensa

Tätä minä tahdon
näin sen on oltava
Vaikka olis takahuone, komero
ja puolityhjänä kapakka


Sä voit mukana hoilata
voit reilusti inhota
Tää on meidän totuutta
tää on rujoa taidetta

Sä voit mukana tanssia
voit suoraan vihata
Tää on meidän totuutta
tää on rujoa taidetta


Sade bussin ikkunaa hakkaa
taas johonkin matkataan
Kyllä se aikanaan lakkaa
ja kuivuu, me jatketaan

Välillä aivan mahtavaa
välillä kaikki vastustaa
Mä tahdon täällä kailottaa
muut saa ne hillot tallettaa

Kellon viisarit siirtyvät hiljaa seinällä tuon
ravintolan jossa juon
jossa hiljaa kuohuvaa
kaljaani litkin päälle muutaman napakan
kuivin silmin itkin

Koska vieläkin rakastan sua
etkä vieläkään rakasta mua
enkä osaa luovuttaa
tahdon itseni juovuttaa

Ja mä istun ja juon
ja istun ja juon kunnes halkean
ja mä istun ja juon
ja vaahdossa näen kuplan valkean
ja mä istun ja juon
kunnes itseni tuopissa nään
kun täytyn ja kuohun
ja lopulta tyhjäksi jään
ja tiedän sen
ja tiedän sen
entä sitten

Viisarit loikkaavat
pyytävät poistumaan
on aika viimeisten tuplien
on kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
päänuppini kuplien
poistun kadulle kahjojen

Yöllä kännissä sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
Miksi, miksi jatkan näin
löydän itseni siitä mihin mä jäin

Kello tikittää
Ne puhelimen mikittää
Kotoiset paikat kapiset
Kunnon väkivaltaa seuraat ja vapiset
Turhaan napiset
Oi aikoja arkoja
Aikojen uhriparkoja
Hyveen kirveitä
Tekoja hirveitä
Kun lait luonnon omat
Rikkovat luonnottomat

Tuhon maljan juon
Moraalin vartijan
Sen pään ja hartian
Niin, ja nilkan kuraisen
Poikki puraisen

Ja elän ja nautin entiseen tapaan
Tuijottelen ainoastaan omaan napaan,
Sillä taivaassa vasta maan
Perseet tervataan

Tapoin toisten aikaa,
minut tappaa aika toisten,
yö kietoo minut mustaan samettiin.

Matkan tehnyt oon, kautta teiden aurinkoisten,
minä nauroin niin, ja minulle naurettiin.

Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa,
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain.
Ja naurakaa sitten mulle päin naamaa,
minä muiden tähden luovun huolistain.

Mua tuijottakaa, mua kaikkien nuolemaa,
minä menen en pelkää toveri kuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden - sielunkellotkin jo löi,
Minä menen, takaisin en ikävöi.

Nyt loppukoon myrsky viimein alkaa pouta,
nyt loppuu show joka ollut on elämää.
Ja elämä, joka vain on pelkkää showta,
ei mitään, ei edes pahaa mieltä jää.

Mua tuijottakaa, mua kaikkien nuolemaa,
minä menen en pelkää toveri kuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden - sielunkellotkin jo löi,
Minä menen, takaisin en ikävöi.

Elämäni ikkuna, kai koottiin sirpaleista,
oli soittoni vain pelkkää helinää.
Jäi tuhka toiveistani, niin loppuunpalaneista,
vain tuuli enää tuskaa lievittää.

Mä taivalsin toisten vaattein ja toisten leivin,
pellen kaikki tahtoi siivelleen.
Mä kyllästyin siihen kaikkeen nyt heitän veivin,
ja kahlaan kauas mereen ikuiseen.

Rakkautta on, vaan rauhaa ei
aika toivon paremmasta vei
Tuska helpottaa
sieluissamme saa
Anteeksi on antaa helpompaa

Kautta vuosituhanten
ihmislapsi jokainen
kaipaa syliin lämpöiseen
perusturvan saadakseen

Usko hyvään elää saa
vaikka sodat raivoaa
Sankaruuden raskas tie
kun vain epätoivoon vie

Iltarukouksessaan
äiti horjuu uskossaan