Nyt on varmaan paras rauhottuu,
ottaa tuoli ja alas istuu,
ennenkun päässä keittää ja kipu kasvaa,
kun en haluu unohtaa,
vaan tahdon muistaa.
Tää on nyt sit tätä sydämest lainattuu,
pakko vuodattaa ne ulos ennenkun se pysähtyy.
Mielikuvituksissa mä tein susta tärkeen,
näin hetkiä jossa oltiin kahden,
mut sit niist tuli mun unii,
ja lopult haaveit ihanan täydellisii.
Mä suutelen sua jokaikinen yö,
samanaikaisesti kun uni mua lyö,
yksinäisyys syö,
eikä auta vaikka lyö.
Mul on paha olla enkä voi soittaa,
enkä millään muulla konstil voi sua tavoittaa,
mä istun yksin hiljaa ja miein mitä tekis,
tai mitä sanoisin jos nyt yhtäkkii nähtäis,
mä mietin tosi tarkkaan,
mut aika kuluu hukkaan,
onks mun paras vetäytyy,
sikiö asentoon taas käpertyy.
Sä olet komea mukava ja aina menossa,
mut et ikinä tännepäin tulossa,
mä toivotan näin hyvää yötä,
jos mä katoon ja oon poissa ainoastaan sä mut löydät.