Miialta joku vanha runo:
On poissa rakas koiramme tuo, kun muistelen sitä se surun mieleeni luo. Nyt koiramme pääsi onnen maahan, siellä terveenä olla aina saathan. Mutta liian nopeasti silti lähdit pois, sun parempi meidän luonamme ois. Ei ehtinyt sanoa hyvästi edes, nyt uinut ikuises pilvi meres. Liian vähän aikaa kanssamme olit, mutta kiitos silti että luonamme elit.