IRC-Galleria

Mä oon niin helvetin paskana, yksin ja ilman kunnollisia sanoja, joita vois käyttää terän sijaan....
En oo viillelly aika pitkään aikaan, mut tänään ei ollu oikeen enää muuta tehtävissä.... Ja ku edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, et en saanu aikaan ku jotain vitun säälittäviä naarmuja.... Melkein hävettää sanoa niitä edes viilloiksi.... Pieniä ja ärsyttäviä pintanaarmuja, jotka kumminkin vuos yllättävän paljon.... Tosin sekin varmaan johtuu niiden säälittävän pienien naarmujen lukumäärästä....
Hyi vittu oon kuvottava! Mussa ei oo mitään. Ei yhtään mitään. Mä oon säälittävä varjo ihmisestä. En edes kokonaan ihminen... En tiedä oonko koskaan ollutkaan muuta kuin varjo, häivähdys elollisesta olennosta... Suurin osa musta on vaan lähinnä sairauksia, epätoivoa, tuskaa ja surua.... Joten miksi mä edes yrittäisin? Mä tiedän, et mä en tuu koskaan onnistumaan missään. Oishan se ihanaa, et mä pystyisin opiskelemaan, tekemään töitä tai ylipäätänsä elämään normaalia elämää.... Mutta kuitenkin kaikki ton tyyliset ajatukset on vaan aika pirun paksua itse-petosta... Joten miksi mä edes yrittäisin.... Mä en enää jumalauta edes pysty itkemään vaikka musta tuntuu että kuolen sisältä sata kertaa minuutissa....
Faktat: Mä en ole mitään. Musta ei koskaan tule mitään. Olen täydellinen epäonnistuminen, säälittävä häivähdys ihmisestä. Ja näin on ollut niin kauan kuin muistan.
Joten kun faktat on nämä, mitä järkeä on edes yrittää..... Yrittämättä jättäminen olisi paljon helpompaa. Myös lopettaminen olisi helpompaa....