IRC-Galleria

Kyllä minusta alkaa vakavasti jo tuntumaan siltä, että sairaala on minun paraskaveri..
Taas pääsin yöksi kylään..

Niin, oltiin meillä torstaina viettämässä iltaa, ja siinähän se meni ihan hyvin niin pitkään, ko yhtäkkiä aloin tärisemään ihan hullun lailla, en saanu happea ja taju meni vähän väliä pitkäksiki aikaa.. noh, sinne sitte tytöt soitti vähän vanhempia ihmisiä ja ne yritti saaha minua rauhottumaan, mutta ei auttanu.
Ja sitte luojan kiitos, Iida ymmärsi soittaa ambulanssin, joka ei tietenkään päässy heti tulemaan.. yllätys yllätys..
minä sitte makasin siinä sohvalla ja tärisin ko mikäki hullu ja voitte ihmiset kuvitella miten minua pelotti ainako taju lähti.
Ja ko ei saanu happea, ni tuntu että kohta jo kuolee siihen paikkaan.
Itseasiassa olin jo ihan varma että en selviä siitä kohtauksesta, koska se oli minun kohtauksista kaikista pisin tähän astisista..
No, lopulta se ambulanssi tuli ja ne ihmiset talutti minut ambulanssiin ja eikö vaan heti kaikki happinaamarit ja letkut laitettu meikäläiselle, ja siinä oli kyllä olo ko jollaki psykopaatilla konsanaan, ko tärisin niin kovasti, niin minut piti sitoa jaloista kaulaan asti kiinni että pysyisin paikoillaan..
Ja matkalla ajettiin vielä ketunki päälle! voi hyvä luoja.
Ja hemmetti soikoon ku ne joka viides minuutti syötti mulle kaikkien ruiskujen ja letkujen kautta rauhottavaa et en tärisis ja hyberventilois niin kamalasti, ni oli kyllä aika tööt olo ko tultiin Ivaloon ja ne sitte kysy että haluanko kävellä sairaalaan sisälle vai viekö ne paareilla, ni tietenki minä sanoin fiksuna tyttönä että haluan kävellä!
Nno, heti ko pääsin ambulanssista ulos, ni enkö vaan kaatunu siihen maahan ja sitte se ambulanssitäti vasta tajus sanoa, että "joo saatat olla nyt vähän tukossa ko olet saanu niin paljon rauhottavia, että ne vie melkein kaiken tajun tästä hommasta".
Ja yritä siinä nyt sitte olla ku normaali ihminen ja kävellä eteenpäin..
Seuraavana aamuna ko heräsin ni heti vaan verikokeet otettiin ja jou'uin tietenki vielä sydänkokeisiin, mutta onneksi niissä ei näkyny mitään.
Ja voin kyllä suoraan sanoa että se lääkäri joka oli tällä kertaa oli kyllä ihan perseestä..
En tykänny en yhtään.. semmonen saatanan rautahammas lehmä.
Teki kyllä mieli haistattaa vitut sille ko kerto kaikkea mitä meinaa tehä..
Mutta viisaana tyttönä sitten pidin malttini ja revin vaan ne happinaamarit sun muut pois ja heitin siihen sängylle, ja onneks pääsin heti melkein lähtemään ko olin kinannu niitten kanssa..

Se kohtaus oli nimeltään hyberventilaatio kohtaus, eli vähän niinko semmonen paniikkikohtaus..
Että semmosta tällä kertaa!:-)

Niin ja ko toinen niistä ambulanssi-ihmisistä oli joku mies, ja piru vie kuulema vielä ihan hyvännäkönenki! ja en tajunnu kattoa... ;)