IRC-Galleria

Unelmaperheeni tositarinoita osa 1:

Aamulla hieman kiireessä otin lähes elintärkeät mielialalääkkeeni, en saanut korkkia kiinni, mutta olin sen verran myöhässä, että sanoin faijalle, että pistää korkin kiinni.

Vähän aikaa sitten äitee tokas että niitä ei ole missään. Etsittiin kaikki läpi ja käännettiin roskikset ympäri. Siellähän ne oli. Faijahan ne sinne oli laittanut, sanoinkin, että miksi minä elintärkeitä lääkkeitä roskiin laittaisin, eikä mutsi ollut kotona. Faija huusi sitten pää punaisena:

- En minä saatana niitä tahalleni sinne laittanut! Nyt saat miettiä mitä sanot! Lääkkeet löytyi ja heti aletaan haukkumaan! (sanoinko edes mitään sinnepäin)

Hää menee sitten ulos ja mutsi:

- Nyt kyllä sanoit pahasti, se oli oma syysi että jätät lääkkeitä korkki auki pöydälle, kuka tahansa luulee sitä roskaksi (ööh, se oli korkki vieressään pöydällä isolla CONCERTA-tekstilla ja 1 tabletti päivässä keskittymisongelmiin -etiketillä varustettuna) ja että pitäisi pyytää anteeksi.

"Anteeksi isä kun jätin lääkkeet pöydälle ja heitit ne roskiin"

Just. Lievästi sanottuna minun syytäni kaikki? :D