Kuolon tiellä kulkevalle kaikki kaunis katoaa
Yön varjot raiskaavat päivänvalon taivas päälle putoaa
Välähdys on elämämme, aika tiet kuolemaa
Se hiljaa hiipii, voimat kerää, taudit kylvää, tuhoaa
Verestä ja kyyneleistä kasvoi siivet vihan
On aika nousta vapauteen, unohtaa aika menneisyyden
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton
Yli vuorien ja kosmosten, läpi myrskyjen kaaoksen
Kasvot kauniit pirstaleiksi repii mielen tuskan tukahduttaa
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton
...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvän ja pimeän...
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton
Paluu elämään on mahdotonta ja taistelu on turhaa
Viattomuuden löytäminen harhaako vai matkan pää
Kuolonhiljaisuus pyshdyttää, hetki mitä ei ymmrrä
Aika on tämä jossa elämme hetki johon kuolemme
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton
...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvän ja pimeän...
