oon pakannu perse hiessä ja siin samal miettiny elämää. mitä kaikkee ei tuu tehtyy vaik kannattais koska elämä on kumminki aika lyhyt. mut mihinkä mä tästä muuttusin, pysyn tälläsenä mönttinä ja klönttinä, ja tyydyn siihe mitä mulla on. nii kai se pitää tehä, oha mul kumminki asiat tosihyvin vaik jotai aina puuttuu, tai siis tuntuu puuttuvan. mul on kumminki paras ystävä, jota ilman en vois elää (kliseisesti sanottu mut niii se on!) ja jonka ansiota on kokonaan se millanen nyt oon. oisinkohan ees hengissä ilman sua? rakastan evee nii paljon et ei siihe sanat riitä alkuunkaan (klisheee taas mut totta)<3. onhan mulla kans upee perhe, joka on aina tukena jos tartten. mul on hyvä koti ja kouluki rullaa. outoo silti et aina välil on vaa jotenki tosi yksinäistä. ehkä oon vaa erakkorapu. (hyvä juttu oli)
nojooo kaikesta miettimisestäki huolimatta en voi joka välis olla hehkuttamatta et noin 54h päästä ollaan lentokoneessa istumas silmät ristis ja mutustamas jotai finnairin sämpylää. tätä on niinku ootettu tammikuust saakka. kaks viikkoo mallorcal korvaaa paremmi ku hyvin kaiken paskan mitä on nyt esim koulussa saanu koko vuoden kestää. tulevat kaks viikkoo aion ottaa niii rennosti ku vaa voi, en murehi turhaa, syön mitä haluun ja tietysti pidän mahtikivaa even ja fabujen (vanhempani joo siis) kaa=) (ja ostan koko mallorcan tyhjäks)
kiitti eve et oot just mun parasystävä, mitä mä ilman sua tekisinkään?<3
ja tiiän en oo mikää kirjottajalupaus mut koska en jaksa kirjottaa omaa iha for real päiväkirjaani ni pitää sit tänne purkaa. tacks