Rakas joulupukki.
Olen ollut tuhma, senhän tiedät. Jokaisena päivänä paitsi itselleni, myös muille. Minulla on silti useita toiveita, joista edes osan toivoisin toteutuvan pakkaspisteistäni huolimatta.
Tahtoisin oman universumin. Sellaisen, missä kaikki on pinkkiä ja mustaa, tylliä ja pitsiä. Sellaisen universumin, missä sää muuttuu mieleni mukaan, ja jossa ihmisten sijasta on miljoonia kissoja.
Haluaisin muutamia uusia osia, kuten polvet, selän ja aivot. Tiedän, että moiset ovat kortilla, mutta olen valmis uhraamaan muita ihmisiä. Toivottavasti sinäkin.
Tahtoisin nipun lahjakortteja, kuten ”unohda tapahtuma pysyvästi”, ”ole oikeasti onnellinen 24 tuntia” tai ”nuku seuraavat kolme vuotta näkemättä painajaisia.”
Vie minut tunniksi aikaan, jolloin olin 9-vuotias, koska silloin kaikki oli hyvin. Olisi myös mukavaa, jos voisin istua hetken isäni olkapäillä ja suukottaa isiä poskelle.
Anna minulle yö ilman unia; pitkä ja uneton. Mielellään sellainen, jolloin joku nukkuu vieressäni ja minulla on tunne, että joku rakastaa minua.
Viimeisenä, mutta oikeastaan oleellisempana:
Toivon, ettei joulu tule tänä vuonna.
Ei nauravia ihmisiä, ei perhejuhlia, kuusta ja kinkkua. Ei ketään luonani juomassa glögiä tai tuputtamassa viimeisiä pipareita aattoillan jo hämärtyessä. Ei joulukortteja, lastenlauluja eikä paketteja kuusen alle, joita ravistella.
Pelkkä pitkä viikonloppu kännissä yksin kotona,
kunhan et tuo joulua kotiini.
Rakastaen, ♥
Marmelaadi