Satoja päiviä,
useita kuukausia,
jo toista vuottako siitä alkaa olemaan?
Ja yhä sinä tulet luokseni
ja saat minut itkemään takiasi
Koko saatanan sydämeni verran.
Kumpa minä voisin
vain kuolla tähän tunteeseen
tai edes unohtaa
että olen olemassa.
Eikä tähän sisäiseen verenvuotoon
auttanut aika tai lääkitys.
eikä musta aukko sydämeni syövereissä
koskaan täyttynyt.
Ja vaikka kaiken muun
onnistuin sulkemaan ulos elämästäni,
sinua en koskaan.
Ja miten vihaankaan itseäni
kun en osaa vain olla
edes iloinen puolestasi
tai kaikkien niiden, joiden näen aidosti hymyilevän.
Olen niin helvetin väsynyt,
univelat ulosotossa.
Kuolema kuittaa,
eikä sitäkään minulle luvattu.