IRC-Galleria

”Sä et voi viettää joulua tollai.”

Watch me.

Viimeiset kaksi viikkoa puhelimeni on soinut ja mese vilkuttaa kuin joulukuusi. Ihmisillä tuntuu olevan kohtuuttoman suuri tarve vaikuttaa joulusuunnitelmiini ja moralisoida, syyllistää ja painostaa minua muuttamaan niitä.

Mikä minun joulussani sitten on vialla? Minäpä kerron teille.

Ensinnäkin, minulla on kaksi kissaa. Kaksi maailman suloisinta palleroa, joita rakastan enemmän kuin yhtäkään ihmistä tässä maailmassa. Ja minä en halua jättää niitä yksin kotiin. Eikä niitä myöskään voi viedä sukulaisille, koska ne, jotka eivät ole niille kuolettavan allergisia vihaavat niitä. ”Nehän on vaan kissoja, kyllä ne voi kotiin jättää.” Kiitos tästä, tämä lause viimeistään helpotti päätöksen tekoani.

En halua viettää onnellista, yhteistä perhejoulua. En ole statuksessa, jossa ikään kuin ”kuuluisin” mihinkään porukkaan. olen siis mielummin yksin. Minulla kesti kaksi vuotta hyväksyä se, etten saa takaisin sitä, mitä minulla on joskus ollut. Jos nyt tuudittaudun suloiseen perhejouluun, tapan itseni ensi jouluna, jollen saakaan sitä. Minä vietän perhejoulua taas sitten, kun joku höyrypää on tarpeeksi sitoutunut minuun. Tai ainakin sen verran, että todella haluan viettää joulua yhdessä. Minulla on kissat, joissa on minulle rakastettavaa riittävästi.

En syö jouluruokia. Tai syön, kinkkua, herneitä ja juustoa, glögiä ja punaviiniä sekä suklaata. Jos jonkun elämä menee rikki siitä, etten diggaa perinteisistä laatikoista, voi tukehtua lanttuunsa.

En juurikaan pidä joululauluista. Jotkin klassikot ovat toki ookoo, mutta minun kodissani soi jouluna rokki ja metalli. Se on minun tapani rauhoittua.

En käy hautausmailla. Ikinä. Viimeksi vuonna 2000 kun isäni haudattiin. (Äidin mielestä minun piti olla paikalla.) Muistakaa ihmisiänne, ja käykää hautausmailla viemässä kynttilöitä, jos haluatte. Ja antakaa minun tehdä se omalla tavallani. Minun kynttiläni palaa ikkunalla, isin kuva on hyllyssä, eikä rakkauteni jo edesmenneitä ihmisiä kohtaan kärsi inflaatiota omien tapojeni myötä.

En halua nähdä sukulaisiani. Osittain voi johtua myös siitä, että joka kerta, kun näin tapahtuu, mussutuksen määrä on oleva kaamea. Normaalisti kestän sen, mutta en todellakaan halua viettää jouluani kuunnellen miten olen epäonnistunut, huono ihminen kun en mennyt naimisiin exän kanssa (enkä koskaan pääsekään naimisiin, kun olen tällänen), näytän venäläiseltä huoralta, minulla ei ole kunnon työpaikkaa, koska ”taiteilija” ei ole ammatti (vakkariduuni, kk palkka…Mikä on kunnon ammatti?) olen tyhmä, koska en käynyt ammattikorkeaa tai yliopistoa ja kuolen nuorena (luulisi heidän sitten iloitsevan siitä?) koska minulla on aids, kuppa ja malaria lävistysten ja tatuoinnin myötä. Jos teillä on kiva suku, kiva. Mulla ei pääsääntöisesti ole :D

Juon alkoholia ja aion olla ainakin yhtenä iltana kännissä. Minulla ei ole velvollisuuksia kuten töitä tai pieniä lapsia, antakaa saatana ihmisen juoda pari pulloa punaviiniä tai terävää glögiä. Jos sammun sohvalle ja oksennan suklaata, on se oma valintani.

En soittele ihmisille jouluna ja voivottele, miten kamalaa niillä mahtaa olla. Oletan siis, että minullekaan ei tänä vuonna tehdä niin. En ymmärrä mikä on niin hirveää siinä, että saan olla 4 päivää yksin kotona ja tehdä mitä haluan, nukkua sohvalla kissojen kanssa ja katsella elokuvia halutessani vaikka alasti.

Pitäkää ihmeessä kiinni kauniista perinteistänne. Minullakin on sellaisia ja elämän myötä varmasti tulee uusia tai jotkut muuttuvat. Viettäkää rauhallinen, rentouttava joulu tai hyppikää sängyllä, jos siltä tuntuu.

Oleellisinta joulussa on olla onnellinen, tavan saa valita itse.
Minä annan teidän valita. Antakaa tekin minun.

En jaksa enää.

Onko aika lähteä töistä kotiin kun lukee pienoisporan penisporaksi?
Mulla on asiat huonommin kuin luulin... :D

Somebody kill me.
Selkeesti nukkunut liikaa viime aikoina.

Tai sitten se on mun kiero mieli. ei niin kauan aikaa sitten luin mainossloganin
"sano muikku" "sano mulkuksi" :p

pervo, pervompi, Heidi.

Rakas joulupukki.


Olen ollut tuhma, senhän tiedät. Jokaisena päivänä paitsi itselleni, myös muille. Minulla on silti useita toiveita, joista edes osan toivoisin toteutuvan pakkaspisteistäni huolimatta.


Tahtoisin oman universumin. Sellaisen, missä kaikki on pinkkiä ja mustaa, tylliä ja pitsiä. Sellaisen universumin, missä sää muuttuu mieleni mukaan, ja jossa ihmisten sijasta on miljoonia kissoja.

Haluaisin muutamia uusia osia, kuten polvet, selän ja aivot. Tiedän, että moiset ovat kortilla, mutta olen valmis uhraamaan muita ihmisiä. Toivottavasti sinäkin.

Tahtoisin nipun lahjakortteja, kuten ”unohda tapahtuma pysyvästi”, ”ole oikeasti onnellinen 24 tuntia” tai ”nuku seuraavat kolme vuotta näkemättä painajaisia.”

Vie minut tunniksi aikaan, jolloin olin 9-vuotias, koska silloin kaikki oli hyvin. Olisi myös mukavaa, jos voisin istua hetken isäni olkapäillä ja suukottaa isiä poskelle.

Anna minulle yö ilman unia; pitkä ja uneton. Mielellään sellainen, jolloin joku nukkuu vieressäni ja minulla on tunne, että joku rakastaa minua.

Viimeisenä, mutta oikeastaan oleellisempana:
Toivon, ettei joulu tule tänä vuonna.

Ei nauravia ihmisiä, ei perhejuhlia, kuusta ja kinkkua. Ei ketään luonani juomassa glögiä tai tuputtamassa viimeisiä pipareita aattoillan jo hämärtyessä. Ei joulukortteja, lastenlauluja eikä paketteja kuusen alle, joita ravistella.

Pelkkä pitkä viikonloppu kännissä yksin kotona,
kunhan et tuo joulua kotiini.


Rakastaen, ♥
Marmelaadi

Samaistuin.

varatkaa mulle aika.

Pian.

Tänään neidistä tulee lady.
Kukaan ei tuntisi mua tänään kadulla ^^

Voi kyllä, minulla on aikuisten mekko, joskin alla on vähän tylliä. Upea ja klassinen musta tissivakomekko, söpöt juhlakengät ja nuttura.

Tänään neiti käyttäytyy kuin lady ja sipsuttelee sulavasti.
Variateeilta Helsingissä jää kalpeaksi kauneuteni rinnalla :D

Hetken aikaa prinsessa,
huomenna jälleen ruma ankanpoikanen.

Ainiin, suosittelen Beofulffia, se oli oikeesti aika jees. Ekat minuutit meni vaan "woah" -fiiliksessä, perkeleen hienoo jälkee se elokuva. Miinusta siitä, että Beofulffin peenistä ei näytetty, annettiin vaan ymmärtää (muttei ymmärretty antaa) eikä edes noita-akan nännejä vilautettu. Jo on saatana!

"This day will die tonight and there ain't no exception
We shouldn't wait for nothing to wait for"

Hei!

Onneksi olkoon Beowulf-leffaskaban voitosta! Leffaan pääsee
koodilla, joka on lähetetty voittajille tekstiviestitse
kilpailuosallistumisen yhteydessä ilmoitettuun
puhelinnumeroon. Ylläpidon tarjoama leffaennakko on
torstaina 22.11 klo 17:30 Plevna 5:ssä, Tampereella.

Onnea vielä leffaskabavoiton johdosta!


**


Niin, ei mulle mitää vitun koodia tullu :D
Piti mennä irkkiin huuteleen ennen kun sain sen, saatana.

Mutta voi kyllä, huomenna kattomaan Beowulffia.
Joka on saleen paska :D

Jaksan enää niin lyhyitä aikoja kerrallaan kasassa.
hymyni on tuskaista irvistystä ja haluan itkeä pääni irti ainakin kerran päivässä.
Joskus vain makaan sängyllä ja tukehdun siihen tunteeseen, että minuun sattuu niin saatanasti.
Joskus vain käpristyn kivusta pienelle kerälle ja itken hiljaa.

Mutta teidän silmissänne olen edelleen se satunnaisesti soma, huomionhakuinen hellyyttävän pieni ja ärsyttävä otus. Jolla on toki ongelmia, muttei mitään sellaista, mistä se ei selviäisi, onhan sillä lääkkeetkin. Ja eihän se koskaan puhukaan mistään, korkeintaan avautuu gallerian blokissa. Aika säälittävää.

Tiedättekö...

Joskus sitä haluaisi ikäänkuin vain unohtua johonkin hetkeen. Tuntea jotain, oikeasti. Olla hetken aikaa jotain, mitä ei koskaan voisi olla. Muuttaa minuutteja vuosiksi...

Ei, en sittenkään.
Haluan nukkua vain läpi elämäni.

Minuutteja kerrallaan joku teistä onnistuu aina pitämään minua elossa. Ja miten vihaankaan sitä tunnetta. Tai lähinnä sitä tunnetta, jonka se vääjäämättä tuo mukanaan. Jos voisinkin unohtua siihen hetkeen, kun kaikki on hyvin, kun kukaan tai mikään ei voi satuttaa minua.

Hetkeen, jossa hengitykseni kohina polttaa reikiä ilmakehään.

Maailma on helvetin kaunis
kun muistaa vain laittaa silmät kiinni.
Ja minä haluan vain nukkua läpi elämäni
ja herätä vasta kuolemaani.

Minä vihaan.
Vihaan ja rakastan.

Enkä halua ketään teistä
sillä minulla ei ole keinoja
säästää teitä itseltäni.

Antakaa minun nukkua....

Tajusin äsken, että mulla on ripsiväriä vain toisessa silmässä.
Mikä meni aamulla pieleen... :D

ja mitä kaikkea voimmekaan tältä päivältä vielä odottaa ^^

Sääli, etten keksinyt tätä itse. Mutta tulostin sentään työmaan seinälle.

R.I.P Bob.

P.s. Kyllä, tämä on herjaavaa, poliittisesti epäkorrektia ja yhteiskunnan tilanteen huomioon ottaen äärimmäisen huono vitsi.