IRC-Galleria

Sormenpäittesi silitysjäljet
tatuoituivat iholleni,
polttavat yhä reikiä
sieluuni asti

En tarvitse ketään,
niinkuin et sinäkään.

Et selviä minusta,
senhän tiedän.
Mutta annoit minulle hetken,
jota tarvitsin.

Valtameri vellovana
silmieni syvyyksissä

Vaimeana, voimakkaana,
Sameana samantekevä

Revittyjä raunioita,
Manalani maisemissa

Raiskattuna, rikottuna
Alastomana avuton

Tummanpuhuvat tähtitarhat
Kaipuussansa kirotussa

Tuskaisena, tatuoituna,
Kiirastuleensa kadonnut

Painostava paholainen
Hyytävisssä henkäyksissä

Pimeässä, pelokkaana
Haluttomana huomiseen.

Olen sinulle
ilmaa,
mitäänsanomaton
tyhjyys.

Mustavalkoinen
mykkälokuva väärissä kansissa.

Mikset näe
minua?
Et kuule minua,
näe harmaani
sävyjä.

Olisitko hetken
totta?
hetken, vain hetken tähteni
haavoittuvainen.

Maailmani merkityksetön syvyys
ilman sinua.

Elämäni arkistoissa
Merkintöjä merkillisiä.

Sinisiä, Syaaneja,
Surkeita ja sattumanvaraisia.

Kauniita ja kipeitä,
Kirpeitä ja kullanarvoisia.

Merkintöjä menneisyydestä,
tarkoituksia tulevaisuudelle.

Saavutuksia,
Menetyksiä,
Menneisyyden sirpaleita.

Sanattomia lupauksia,
laiminlyötyjä salaisuuksia.

Arkistoihin aarteeni annan,
salaisuuteni särkyneet säilytän,
kipeät kipuni kaipuulla korvaan,
sydämeen suloiset sanasi siirrän,
elämäni edestä eläisin.

Sinä päivänä,
kun kylmyys hiipii
varpaideni päästä
Sydämeen,
ei jää enää

Syitä.

Ei kai sentään,
älä nyt hulluja virka.

Kun taivaalta
Sataa lunta
nilkkoihin asti
Jäisinkö
ulos odottamaan

Viimaa.

Ethän toki,
sinullehan olen aina elänyt.

Jos laskisin
aikaani minuutteina,
hiljaisina sekunteina,
Laskisinko
hetkiäni viimeiseen

tiimaan?

Sinähän elät parasta aikaasi,
tiedäthän, minun kanssani.

Tiedänkö?

Päivien pinta,
peilissä säröjä,

Valhetta,
Huijari,
Kuinka uskallat?

Pilvien peittämä
pimeä kirkkaus,

Lumetta,
silmänkääntäjä,
opeta minullekin.

Peilissä säröjä,
pimeä kirkkaus,
itseni kuvaksi
muuttuvan näkisin.

Pilvien peittämä,
päivien pinta,
Sieluni sairaaksi
surusta tekisin.

Pintaa,
säröjä,
mitä muutakaan
olisin?

Silmissäni
tyhjyyttä,
tyhjyyttä turhaa tainnuttavaa.

Huulillani
valhetta,
valhetta villiä viettelevää.

Ihollani
Kipinöitä,
kipinöitä kuumia kavalia.

Sydämessäni
sanoja,
sanoja suloisia sattumanvaraisia.

katso minua,
katso,
miten kaikesta
on tullut

Läpinäkyvää.

Kävelen sateessa,
mutta mitään en tunne.

Täytän pääni äänillä,
mutta mitään en kuule.

Kävelen yli mustan massan,
Mutta minulla ei ole kasvoja.

Olen tässä,
mutta minua ei ole.

Olen osa harmaata,
pala taivasta,
muisto haaveista,
siivu suruista,

on aika mennä.

Keinuta minua,
keinuta
kuin kiikkuvaa jollaa.

keinuta,
keinuta,
hyväile kuin tuuli kasvavaa viljaa.

Keinuta uneen,
Keinuta hereille,
Keinuta vielä silloinkin,
kun käsken lopettaa.

Keinuta onnea,
keinuta surua,
kunhan keinutat,
etkä koskaan irroita.

Keinuta minua,
keinuta
yöstä aamuun,
kunnes keinun tahtiisi

aina.

Tylsyydestä todellisuuden,
järjettömyydestä mielen kirkkautteen.

Kuka laskee voittojaan
tai tappioitaan,
Kenen syliin nukahdat,
kenelle et koskaan kukaan ollutkaan.

Hintansa kaikella.