IRC-Galleria

Ei aikomusta
tunnustaa.

Ikävöin,
kuiskaat.

Ei tarvetta
omistaa

Mun pörröpää,
sanot.



Jos sanon,
rakastan,

Säännöt muuttuvat.

Sattumankauppaa sydämillä,
Kohtaamisia kesäyössä.


Jos olisin tiennyt.


Vedät minut lähellesi,
Kiedot sormesi omiini.


Silloin tiesin.


Liian myöhään.
Olit jo poissa.

Ehkä ajatuksissani
jo päästin irti.

Ehkä.

Saanhan pitää sinut?

Kuka käytti
ja ketä?

Missä,
mitä?

Välitä,
silitä,

Pelkäsin
juuri sitä.

Hetken
sinä ja minä

Se siitä.

On päiviä,
joissa hetkiä

ilman sinua.
Ilman sinua

ei hetkiä,
ei päiviä,

ei minua.

Lyö lekalla
rintakehäni siruiksi,
katko kylkiluuni,
hento varteni.

lävistä keihäällä
takaraivoni
otsalohkoon asti
kalloni lävitse.

survo sydämeni terällä
läpi kämmenten,
joilla sitä tarjoan,
verisin käsin.

Katso minua
vertavuotaviin silmiini,
kuule kuinka kuiskaan:

Rakastan.

Eihän sen koskaan pitänyt
muuttua niin helvetin tärkeäksi.

Mitä ihmettä ihminen ajattelee
rakastuessaan vastuuttomasti?

Enhän minä koskaan
unohtanut realiteetteja.

Miten voikaan käyttäytyä kuin idiootti
vielä silloinkin, kun kuulee järkensä äänen?

Missä vaiheessa lakkasin välittämästä
satutatko minua?

Se oli silloin,
kun suutelit minua.

Vaihdoin kaiken
yhteen suudelmaan.

Sata lasissa,
tai ainakin puolet.

Maisemareittiä
omakotitalojen keskeltä.

Tartut käteeni,
puristat hellästi.

Samantekevää
pysytkö tiellä.

Mä en ole koskaan
harrastanut yhden illan juttuja,
sanot.

En mäkään,
vastaan.


Ei pistettä.


Mä en ole koskaan
Edes harkinnut,
Jatkat.

En mäkään,
Toistan.


Ei pistettä.


Mutta en voi sanoa,
etten olisi koskaan rakastanut,
melkein kuiskaat.

En mäkään,
hoen kuin automaatti.

Ei pistettä.

Mutta osuma.

Puhut puutaheinää
Käyttäydyt kuin kaheli.

mainostat marttyyrinomaisesti:
ehdoitta elävä epeli.

Rienaat raivonpartaalle,
taitavasti tolkuttomuutesi tahdissa.

Suloisesti supatat
vinoilun, viettelyn.

Ja muutaman vesiperän.