IRC-Galleria

Tylsyydestä todellisuuden,
järjettömyydestä mielen kirkkautteen.

Kuka laskee voittojaan
tai tappioitaan,
Kenen syliin nukahdat,
kenelle et koskaan kukaan ollutkaan.

Hintansa kaikella.

Jos voisin
kerralla surra suruni,
antaa pois kaikki kipuni,
tuntea kaiken,
mitä ihminen voisi tuntea,
olla niin onnellinen,
etten koskaan olisi.

Merkityksettömäksi
tyhjyydeksi tulisin.

Äänekkäitä kuiskauksia,
puolivillaisia totuuksia,
kuuroja ajatuksia.

Muistutuksia edellisestä elämästä,
Todisteita rajallisuutensa ehdottomuudesta.

Minä kuuntelen,
Minä näen,
Huudan ja kapinoin.

Mutta mitään ei tapahdu.

Miksi mieleni muuksi muuttaisin,
Turvallisuuden vaaraksi vaihtaisin?

Enhän unelmillani kauppaa kävisi,
uhkapelillä ajatuksiani häviäisi.

Tylsyyden tyyneyteen tainnutan tahtoni,
Vangitsen mieleni todellisuuteen.

Olen aurinko,
sinä kuu.
Seuranasi tähdet,
minulla ei ketään.

Jos kertosin sinulle
miten kyynisyydellä itseni koristan,
kuinka itseni peilikuvana heijastan,
olisin totta.

Jos näkisit minussa
sen minkä luulen piilottaneeni,
ikuisuudeksi kadottaneeni,
olisit ihme.

Jos olisin sinulle
jotain elämää suurempaa,
jotain ihmeellistä ja ihanaa,
olisin mustaa.

Jos pelko ei muutu kyyneleiksi,
kadotettu onni hiekanjyviksi,
naamio pieniksi sirpaleiksi,
Olisit turhuutta.

Kerro siis minulle,
kuka olen tänään?

Jos olisin viivakoodina sydämessäsi,
Jättäisin sinuun armottomat jälkeni.
Senhän tiedät.

Ja sen jäljen, jonka sinuun jättäisin,
kirjaimin punaisin tatuoisin,
iäksi itselleni varastaisin.

Tarvitset minua, niinkuin minä sinua.
Enhän yksin voisi tulla
korvaamattomaksi niille,
jotka minua muovaavat.

ystävät, nuo paholaisen kätyrit, saivat minut viimein käännyttyä tämän pahaisen teinimekan puoleen. Täällä nyt sitten vanha eukko keikkuu teinien seassa. :) Mutta myönnettäköön, että voihan sitä näinkin yhteyksiä muihin pitää yllä.
olkaa mulle kilttejä... koska mä en ole, vaan puren!