IRC-Galleria

Kehoituksia on aina tullut, että mun kannattais hommata harrastuksia, joten.. Tästä lähtee ah-niin-ihana ja säännöllinen päiväkirja-avautuminen. <3 Uskaltaisin melkein luvata, että sille joka näitä täällä lukemassa käy niin tarjoan ilmaisen kebun. Ihan vaan siksi, että ainoa niin hullu tapaus vois olla Riikka ja se sais sen ilmaiseksi joka tapauksessa. :D ..Jahas, siirrytäänpäs taas kerran paskanjauhannasta siihen itse asiaan. Eli siihen asiapitoisempaan paskanjauhantaan. :P

Aloitetaan aiheella tunnevammaisuus. Ihan vaan, että saan tehtyä tästä aiheesta selkeästi ymmärrettävän sekä naisille, että miehille, niin kirjoitan teille omat versiot.

Versio miehille: Tunnevammaisuus.. Bla bla.. Musta tuntuu.. Bla bla blaa.. Porata.. Bla blaa.. Huoh.

Versio naisille: Olen ollut tässä vähän kahden vaiheilla et olenko jotenkin vammainen nykyisin kun ei edes itketä. Siis kun en itke lainkaan niin paljon kun naisena varmaan kuuluis. Tai en oikeastaan yhtään. Siis toki, jos joku laittaa naaman eteen pyörimään leffan jossa Johnny Depp kuolee (tai edes haavoittuu) niin kyllä sit alkaa nyyhkytys. Mut sehän nyt on normaalia. (?) Mutta, niin. Tänään todistin itsellenikin, etten ihan tunnevammainen ole!! Katselin Youtubes Suomen jäkismatseja vuodelta -95 ja siinä Anteron huutaessa mielipuolisena tuli tippa kieltämättä kyllä linssiin. Toisaalta tää saattaa olla merkki myös siitä et olen saavuttanut sen kaikkein suurimman tunnevammaisuustilan, jossa itketään enää urheilun takia.
Miehisyyden. :D

Antero Mertaranta on muuten varmaan paras asia Suomen jääkiekkohistoriassa. Siis toki laji on itsessäänkin ihan kiva ja ne hikiset miehet vielä kivempia, mutta ei jääkiekon katseleminen ilman Anteron selostuksia olis silti lainkaan yhtä järisyttävä kokemus ku sen katsominen sillon kun Antero oikein kunnolla revittelee selostuskopissaan. Jääkiekon katsomista ilman Anteroa vois melkein verrata baariin menoon selvinpäin. Kyllähän se onnistuu, muttei kukaan terve ihminen sitä mielellään tee. :/

Joten, Anteron vois lisätä mun "lähiaikoina eniten mielenkiintoa herättäneet miehet"-listalle. Ai ketä siellä viimeisimpinä tulokkaina on? Anteron lisäksi Madventuresin pojat ja söpö R-kioskilla bongattu polakki. Kestosuosikkina listalla on tottakai aina Hitler. :) Ja ikuisesti siellä pysyy näyttelijäkolmikko Depp-Diesel-Willis. Sinä päivänä kun silmät osuu sellaiseen leffaan, jossa nuo kolme miestä ovat, niin tämä tyttö kusee hunajaa.
Btw, pakko vielä lisätä että Hitler ei tällä listalla ole himoittavuutensa takia. :D Pipipäät on aina mielenkiintoisia ja mun makuun, mutta viiksille en syty edes epätoivoisena lauantaiyönä Onnelassa. Ei vaikka olisin niin kännissä etten eteeni näkis. Varmaan silmäluomienkin läpi mun viiksitutkani sytyttäis mun päässä punasen hälytysvalon varoitusäänineen ja kehottais pakenemaan. Toki tuo valo-ääni-yhdistelmä vois tullessaan olla merkki myös siitä, että on ehkä saattanut ottaa yhden liikaa..

Saan muuten jostain kumman syystä aina ajoittain kuulla olevani hieman negatiivinen ja ei-niin-tyttömäinen ihminen. Voitteks käsittää? :O Kaikkia sammakoita ne ihmiset suustaan päästää..
Siis myönnän kyllä et ois hienoa hihkua onnessaan nähdessään kissanpennun, salkkarinäyttelijän tai vaikka näyteikkunassa käsilaukun. Mut ei musta ole siihen! En mä osaa edes tyttömäisesti kiljua korkeelta ja kovaa. Kiljua osaan kyllä juoda ja se ei ainakaan auta asiaa yhtään. :D

Palauteosastolla suurin sanominen on tullut yleensä miehiltä ja aiheena on ollut se, etten mä usko mitään kohteliaisuuksia, joita mulle sanotaan. Ei pidä paikkaansa. Ainakin nämä imarteluyritykset olen uskonut:

Tapaus 1: Herra Teen-heti-selväksi-että-olen-mulkku-mutta-oikeasti-olen-vieläkin-mulkumpi

HERRA: Mä tykkään susta.
MINÄ: Miks sä tykkäät musta?
HERRA: Koska sä olet nainen.

Aivan. Tyhmä minä kun noinkin itsestäänselvää menin kysymään. :P


Tapaus 2: Herra Olen-niin-itsekäs-etten-itsekkyydeltäni-edes-tiedä-olenko-itsekäs-sua-kohtaan-sillä-sen-selvittäminen-vaatis-jonkun-muunkin-ku-itseni-ajattelua

(Tämä imartelu tuli siis yli vuoden seurustelun jälkeen.. Näin niinkus pohjustuksena. )

HERRA: Mä en vaan yksinkertaisesti ole koskaan mustasukkainen.
MINÄ: Mahtaisitkohan sä olla mustasukkainen, jos sä olisit yhdes jonkun oikee hyvännäkösen muijan kanssa?
HERRA: En mä tiedä ku en mä oo koskaan ollu..


Kysymys kuuluukin, että voisko olla että ajoittain myös niissä "imarteluissakin" saattaa olla jotain vikaa, ei ainoastaan mun asenteessa? :P

Aivan. Melkeen meinas alkaa masentaa. Toki mä ehkä yritin vähän ajaa itteäni siihen, sillä menin pimeässä makaamaan sänkyyn, kuuntelin apaattista ranteetauki-musiikkia ja jopa suunnittelin, että sängyssä vähän ajattelen sit asioita.. Jep jep. Maata voi ja ranteetki vois viel angstaten aukoa, mut ajattelu on ihan viimenen pisara. :D

Nii mut joo.. Ajattelin joulua. Sillä kohtahan on joulu. Btw, oonkohan mä ollu kiltti tänä vuonna? Jos ei kysytä entiseltä poikaystävältä, kavereilta, perheenjäseniltä, ihmisiltä töissä eikä tv-lupatarkastajalta, ni sit varmasti oon ollu!! Vähäks mulle on tulos lahjoja! ..Tai sit ei.

Miten helvetissä voi kokoajan harhautua aiheesta? Noni, nyt siihen asiaan: Oon ekan joulun moneen moneen vuoteen ilman miestä. :O Siis viimeks oon tainnu olla sinkkuna jouluna -03. Vai -04. (Enivei, sinä jouluna olin 17-vuotiaana viel kaiken lisäks istumassa 7 meren baarissa..) Nyt ei nukkumatta tää matikkapää ihan toimi, ni en muista montako joulua sitä nyt on tullut mentyä seurustellen. Jep. Ei kykene muistaa. Siis ei niin etteikö ois ollu ihan loistavia seurusteluvuosia ja oon arvostanu jokasta hetkeä ja sillee.. :P
Tässä vaiheessa vuotta vois jo uskaltaa sanoa et sitä äiskän unelmavävyä ei ehkä tuu löytyy ihan jouluks.. Harmi ku tätäkään varten ei oo vielä postimyyntiä. Joten joulu vietetään nyt iiiiihan yksin. (Siis YKSIN tarkoittaa tässä tapauksessa joulunviettoa äiteen, babapuolen ja sisarusten kanssa.) Toisaalta, yhtäkään noista ei jaksa viittä minuuttia kauemmin kuunnella putkeen ilman et oma naama alkaa näyttää kärsivältä, joten se "I'm all alone"-fiilis on ehkä jouluna jopa tervetullut. Hmm.. Se fiilis vaatis kyl jotai dramaattista musiikkia taustalle. Täytyy muistaa polttaa joku levy..
Toisaalta.. Vaihtoehtoisesti voisin myös sulkeutua mutsin tv-huoneeseen, vetää seksintappajayöhousut ja villasukat jalkaan, jonka jälkeen varmistettuani et nestetasapaino tulee varmasti pysymään kunnossa illan ajan, niin voisin alkaa vetämään karaokena uudestaan ja uudestaan All by myself-biisiä. Tässä vaiheessa joku vois luulla mua julmaks ku edes suunnittelen tekeväni ton niille, mut ne ihmiset ei selvästikään ole vielä kuulleet viime joulusta. Sillon vedin toistona "miljoona ruusua"-biisiä, laulunsanojen kieli tais olla venäjä tai puola ja esiintymispaikka ihan olohuone. Nyt mä selvästikin olen vähemmän itsekeskeinen ku viime vuonna ja ajattelen enemmän läheisiäni ku suunnittelen meneväni yläkertaan. <--- huomioi tämä Herra Joulupukki.

Mun viimenenkin usko joulupukkiin tais kyl mennä sinä vuonna kun tädin ex-mies taskumatteineen toimi joulupukkina.

Ehkä mun tarttis hommata tänä vuonna taskurahaa ja ruveta pukkeilee. (Ja koska mun joka jouluinen toiveeni siitä et mulle kasvais kulli ja voisin alkaa viemään naisia ihan 6-0 ei luultavasti tänäkään vuonna toteudu, ni tarkoitan ihan joulupukkeilua.) Mut joo, ei hullumpi idea vaiks ite sanonkin. Multa kun löytyis jo tarvittava vatsakin joulupukkina olemiseen ja nää aa-kupin rinnat ei tee miehenä esiintymisestä ainakaan haastavaa. Tää kymmenen vuoden tupakanpolttokin on tehny sen, että äänikin kelpaa lasten säikyttelyyn. Ja eiks se oo pääidea joulupukkina olemisessa, saada lapset itkemään. <3 Ja kaikkein tärkeimpänä.. Mä näytän hyvältä punasessa.

Ni mistäköhän mä nyt mahdoinkaan melkee masentua alunperin.. Ai niin, se oli se joulu yksin-jutska. Tässä tuli jo niin paljon ohimennen uusia masentumisen aiheita ilmi, ettei muista heti sitä alkuperäistä. :D Nykysin oon oppinu et kaikessa on hyvät puolensa, joten tässäkin on se oltava. Ja se on varmaan joululahjat. Siinä missä te ME-muotoa kaikessa käyttävät lässynlässynläpälää-pariskunnat vingutatte electronejanne kun ostatte toisillenne kasoittain lahjoja, joissa on olevinaan joku ihQ tarkotus, niin minä säästän rahaa. Jotenkas.. Nauttikaa TE vararikostanne, minä lähden juomaan rahani Saksaan!

Ja on muuten erittäin kiva käyttää pelkkää minä-sanaa.
Minä minä minä minä minä..
<3

Aijaijai. Keskiviikko. Monen päivän odotuksen jälkeen vihdoin! Hassua tässä on nyt se, että olen viime aikoina puhunut, kirjoittanut ja ajatellut niin paljon englanniksi, että tää suomi tökkii vähäsen.. Siis ainahan se on tökkinyt, mutta nyt se kirjaimellisesti tökkii. :P Mut on paljon helpompi ajatella englanniksi, sillä kun sanavarasto ei ole lainkaan niin laaja ni ajatukset pysyy paljon simppelimpinä.. :)
Mut, nii, harhauduin nyt kyl taas aiheesta kokonaan.. KESKIVIIKKO! Keskiviikkokännit Riikan kanssa. Kih kih. Hiukaks mulla on joulu. :D Lonkkuu, Riikkaa, filmikatkoksii, pöytii, lonkkuu, lattioi.. Aijai. Niin kivaa! :)

Kuka ottaa talovahdiksi/puutarhuriksi kädettömän kerrostaloasukin, joka ei ole eläessään koskenutkaan kukkasiin? Jos kesäsateet ei olis pelastamassa mun nahkaani, niin uskon vahvasti että pihasta ei löytyis enää mitään elonmerkkejä. Mä en luultavasti saisi edes rikkaruohoja pysymään elossa. Tällä hetkellä osa kukista sentään vielä näyttää siltä miltä ne lehtien puutarhakuvissakin näyttää.. Ehkä. Eikö ne yleensä ole just sellasia aika kuivan näkösiä ja ainakin niin kuivuneita, ettei ne enää jaksa pysyä pystyssä? Onhan?
..Mä haluan ainakin uskoa niin, että siltä tuolla pihassa kuuluukin näyttää. :P